Aiheesta väitöstutkimuksen tehneen Anna Haverisen mukaan muistosivuilla vieraillaan vuosien ajan.
– Haastatellut kertoivat, että mitä enemmän he käyvät virtuaalisilla muistomerkeillä, sitä tärkeämmäksi muuttuu käyminen myös hautausmaalla, hän sanoo.
Kuolema- ja sururituaalit ovat muuttuneet voimakkaasti 1900-luvun aikana. Kaupungistumisen ja teollistumisen ovat nähty pirstovan yhteisöllistä kokemusta, ja sen myötä myös vainajan muiston kunnioittaminen ja suruprosessin läpikäyminen on muuttunut aiempaa vahvemmin yksilön omaksi kokemukseksi.
Haverisen tutkimuksen mukaan internet on luonut uuden yhteisöllisen tavan muistaa vainajaa.
– Tutkimukseni osoittaa, että surun ritualisoinnin tarve ja halu muistaa – ja tulla muistetuksi – ovat kuolemankulttuurien muutoksista huolimatta säilyneet. Internet tarjoaa tällöin uudenlaisen keinon yhteisöllisyyteen läheisen kuoleman jälkeen, Haverinen sanoo.
Haverisen mukaan vainajien kohtelu- ja muistelutavat kertovat kulttuurin arvorakenteista sekä maailmankatsomuksesta. Halu muistaa ja tulla muistetuksi on yleismaailmallinen ja kiinnittyy keskeisesti sekä kulttuuriseen että yksilölliseen identiteettiin.
Muistomerkki muodostaa yhteisön
Haverisen tutkimus paljasti, että internet on mahdollistanut monipuolisen tavan läheisen menetyksen aiheuttamaa surua ja kaipausta sekä yksin että yhdessä.
– Moni verkkosivusto on ottanut huomioon menehtyvät käyttäjänsä, joita etenkin sosiaalisessa mediassa surraan ja muistellaan yhdessä. Esimerkiksi Facebook on vuodesta 2009 mahdollistanut vainajan profiilisivun memorialisoinnin, joka luo sivusta muistomerkin vainajan ystäville ja läheisille, Haverinen kertoo.
Muistomerkillä jaetaan muistoja, kuvia, musiikkia, lohduttavia laulun lyriikoita ja myös Raamatun jakeita.
– Vuorovaikutus auttaa surevaa käsittelemään menetystä, kerätä muistoja yhteen yhteiseen paikkaan sekä tilan muistelemiselle ajasta ja paikasta riippumatta, Haverinen toteaa.
Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa olevat muistosivut ovat Haverisen mukaan tärkeitä yhteisöllisyyden muodostajia ja vertaistuen tarjoajia sureville kriisin hetkellä, kun menetyksestä on vain vähän aikaa.
Haverisen mukaan virtuaaliset muistomerkit ovat sureville myös keino rakentaa uutta identiteettiä. Sureva voi työstää omaa muuttunutta asemaansa, esimerkiksi leskeyttä, rakentamalla edesmenneen muistoksi muistomerkkisivuston.
– Läheisten internetiin luomat suunnitellut muistomerkit ovat tärkeitä viestinnän paikkoja perheen jäsenille ja ystäville, jotka voivat vuosien kuluessa käydä tervehtimässä edesmennyttä samaan tapaan kuin haudalla vieraillaan, Haverinen sanoo.
– Rituaalit verkossa, kuten esimerkiksi virtuaalisen kynttilän sytyttäminen, koetaan rinnakkaiseksi verkon ulkopuolella tapahtuville rituaaleille, eikä suinkaan niitä korvaaviksi. Tärkeintä on ele, meditatiivinen hetki, jonka aikana sureva ottaa hetken arjestaan muistellakseen läheistään, Haverinen selittää.
FM Anna Haverisen väitöskirja Memoria Virtualis – death and mourning rituals in online environments tarkastetaan perjantaina 8. elokuuta Turun yliopistossa.