Pitäisikö veronmaksajan tuntea vahingoniloa, kun valtiovallan tekemät veronkiristykset eivät tuokaan budjetoituja tuottoja?
Kyllä vaan! Onhan se edes jonkinlainen merkki siitä, että veronmaksajien kipukynnys kyseisen veron osalta on ylitetty. Viime aikoina odotettujen verovoittojen kääntyminen odottamattomiksi verotappioiksi näyttäisi yleistyneen.
Ilmiö kielii siitä, että korotuksia mietittäessä ei ole välitetty ottaa huomioon kotitalouksien ja yritysten käyttäytymismuutoksia. Välillisiä veroja, kuten valmisteveroja on helppo välttää vähentämällä tai lopettamalla kokonaan niitä sisältävien tuotteiden ostaminen.
Monissa tapauksissa veronkiristyksen haitta yhteiskunnalle on suurempi kuin siitä saatava lisätulo.
Viimeisin esimerkki on asuntokauppojen varainsiirtoveron korottaminen, mikä jumiuttaa varsinkin uudistuotantona myytävien asuntojen kauppaa. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) tutkimuksen mukaan yhden prosentin veronkorotus vähentää asuntokauppoja 10 – 20 prosenttia.
Osakehuoneistojen veroaste nousi vain 0,4 prosenttiyksikköä kahteen prosenttiin, mutta nyt se on maksettava koko velattomasta hinnasta, ei vain myyntihinnasta. Kiristyksellä valtio tavoittelee noin 80 miljoonan euron lisätuloa vuodessa, minkä toteutumista sopii epäillä.
Yritysten edustuskulujen veronvähennysoikeuden lopettamisesta koituu enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimuksen mukaan vähennysoikeuden poistaminen lisää laskennallisesti tuottoa 38 miljoonaa euroa, mutta vähentää yritysten ja yhteisöjen edustuskuluja niin, että verohyöty jää vaivaiseen 9 – 15 miljoonaan euroon.
Vähennyksen myötä menee myös työpaikkoja. Seminaarimatkojen väheneminen heikentää Lapin työllisyyttä 270 – 340 henkilötyövuodella. Se taas vähentää verotuloja 5,4 – 6,7 miljoonaa euroa ja lisää julkisen talouden menoja.
Ehkäpä kiristyksen todellinen tarkoitus olikin lopettaa firman piikkiin porsastelu – hinnalla millä hyvänsä.
Veroja tunnetusti rakastavan SDP:n vaatimuksesta säädetty pankkivero voi jopa pienentää valtiolle kertyviä verotuloja. Tämän täytyy tuntua epäoikeudenmukaiselta demaristakin, sillä pankit maksavat lisäveron palvelumaksujensa korotuksilla.
Pankkiveroa ei kerry budjetoitua määrää, koska Nordea Pankki Suomen riskejä siirrettiin 24 miljardin euron arvosta Ruotsiin Nordea Bank Ab:lle. Ruotsissa ei ole vastaavaa pankkiveroa, joten riskien siirrolla Nordea vähensi budjetoitua vero-osuuttaan 30 miljoonalla eurolla.
Eikä tässä kaikki: Nordea Pankki Suomi maksaa siirrosta sisaryhtiölleen takauspalkkion, joka pienentää pankin tulosta ja siten myös Nordean Suomeen maksamaa yhtiöveroa.
Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos oli sanonut yhdessä analyytikkotilaisuudessa, että pankin järjestely pienentää Suomen yhtiöverokertymää 150 miljoonalla eurolla. Pankkivero-osuuden pienenemisen kanssa se tekisi yhteensä 180 miljoonaa euroa eli verotappiot olisivat 10 miljoonaa euroa suuremmat kuin pankkiveron tuotoksi alun perin arvioitu 170 miljoonaa euroa.
Viime vuoden huhtikuussa tehdyllä autoveron korotuksella oli tarkoitus kerätä 142 miljoonan euron lisätulot. Toisin kuitenkin kävi. Uusien autojen kauppa notkahti yli 10 prosenttia ja valtio menetti noin 80 miljoonan euron verotulot.
