Euroopan unionin ilmastopolitiikka nousi taas viime viikolla tapetille kun Euroopan parlamentti hylkäsi täpärässä äänestyksessä ehdotuksen päästöoikeuksien osittaisesta jäädyttämisestä.
Viime vuosina Eurooppaa piinannut talouslama ja päästöoikeuksien runsas jakelu ovat johtaneet päästöoikeuksien ylitarjontaan ja hinnan romahdukseen. Päästöoikeuksien osittaisella jäädyttämisellä oli tarkoitus saada hinta nousemaan.
Hinta on viime aikoina vajonnut jo alle viiden euron hiilidioksiditonnia kohden. Päästöoikeuden hinnan kuitenkin pitäisi monien asiantuntijoiden mukaan olla ainakin 25 euroa, jotta teollisuudessa ja energia-alalla siirryttäisiin yhä vähäpäästöisempiin tuotantotapoihin.
Toisin sanoen päästökauppajärjestelmästä ei tällä hetkellä ole suurta apua ilmaston kannalta.
Päästöoikeuksien jäädytystä kannattivat parlamentissa lähinnä sosialistit, vasemmistolaiset, vihreät ja suurin osa liberaaleista. Jäädytystä vastustivat puolestaan konservatiivit, mutta hajontaa oli siellä täällä. Kokoomusmepeistäkin Sirpa Pietikäinen oli jäädytyksen puolella ja muuta vastaan.
Monet jäädytyksen vastustajista ovat sitä mieltä, että nykyisessä huonossa taloustilanteessa ei pidä ehdoin tahdoin lisätä teollisuuden kustannuksia ja heikentää sen kilpailukykyä. Kuluttajien sähkölaskuakaan ei pitäisi nyt nostaa.
Sitä paitsi lama-aikana päästöjen kasvu on monien mielestä muutenkin jäänyt Euroopassa vähäiseksi. Lisäksi nousukauden jälleen koittaessa nousevat myös päästöoikeuksien hinnat automaattisesti.
Kokoomusmeppi Eija-Riitta Korhola julisti jo helmikuussa, että komissio on esityksellään yrittänyt korjata mekanismia, joka ei ole rikki. Hinnanlasku talouskasvun hidastuessa osoittaa, että markkinat toimivat ja reagoivat oikein. Myös kokoomusmeppi Petri Sarvamaan mielestä päästökauppajärjestelmä on tehnyt sen, mistä on sovittu ja päätetty.
Jäädytyksen puolustajat taasen muistuttavat, että nyt koko päästökauppajärjestelmä on joutunut vaakalaudalle vakavasti otettavana työkaluna.
Pietikäisen mielestä meillä on nyt edessämme viisi vaihtoehtoa: 1) ei tehdä mitään, 2) markkinamekanismi, 3) hiilivero, 4) päästönormit ja 5) rukouksen voima. Markkinamekanismilla hän tarkoittaa päästökaupan ”valuvikojen” korjaamista, rukouksella puolestaan uskoa vapaaehtoisuuden voimaan.
Jos teollisuudessa on iloittu parlamentin viimeviikkoisesta kustannuksia säästävästä päätöksestä, niin riemu on ehkä ollut ennenaikaista. Pietikäisen mainitsemat hiilivero ja päästönormit ovat jäykkiä komentotalouden tapoja ohjata tuotantoa politiikkojen haluamaan suuntaan.
Niiden rinnalla luulisi päästökaupan olevan enemmän teollisuuden mieleen. Sitä paitsi loppujen lopuksi tuotantokustannusten nousu menee joka tapauksessa kuluttajien piikkiin.