Helteet tuovat rannoille vilvoittelijoiden lisäksi myös sinileväkukinnat. Viime vuosina sinilevä on noussut aiempaa suuremmaksi huolenaiheeksi rehevien järvien lisäksi myös karuilla selkävesillä.
Suomen vesistösäätiön kokooman vesistöpaneelin asiantuntijat arvioivat ilmiön yhdeksi syyksi ilmastonmuutoksen välittömät ja välilliset vaikutukset.
– Sinilevien massaesiintymien suurimmat kielteiset vaikutukset liittyvät sisävesien virkistyskäyttöön ja rantakiinteistöjen arvoon. Lisäksi sinileväkukinnat samentavat vettä ja voivat vaikuttaa niin kalojen, lintujen kuin selkärangattomien elinolosuhteisiin ja vesistön ekologiaan, tiedotteessa todetaan.
Suomen vesistösäätiö selvitti asiantuntijoiden näkemyksiä sinilevästä kyselyllä.
– Sinilevät ovat tärkeä osa luontoa ja sinileviä tavataan kaikissa järvissämme. Sen sijaan sinilevien massaesiintymien lisääntyminen on usein seurausta ihmisen toiminnasta, kun järven tila on häiriintynyt liiallisista ravinnekuormituksista, toteaa Vesistöpaneelin puheenjohtaja, professori Timo Huttula.
Sinileväesiintymät on totuttu yhdistämään Suomenlahteen ja reheviin järviin, mutta viime vuosina ne ovat puhuttaneet aiempaa enemmän myös vähäravinteisilla selkävesillä, kuten kirkkaudestaan kuuluisalla Saimaan Puruvedellä. Syyksi tähän moni Vesistöpaneelin asiantuntijoista arvioi ilmastonmuutoksen.
– Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän valuma-alueilta vesistöihin tulevaa ravinnekuormitusta, kun lumi- ja jääpeiteaika lyhenee ja sateet lisääntyvät. Myös vesien lämpötila nousee, mikä kiihdyttää levien kasvua. Tutkittua tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesiekosysteemeihin ei kuitenkaan vielä juurikaan ole. Vesistöpanelistit peräänkuuluttavatkin vahvasti tarvetta tutkimukselle, Huttula sanoo.
Vähäravinteisten vesien sinilevähavaintojen lisääntymisen syiksi panelistit nostivat maatalouden rinnalle myös metsätalouden, kuten avohakkuiden ja kunnostusojitusten, vaikutukset. Myös yleisen tietoisuuden lisääntymisen ja jokakesäisen sinileväuutisoinnin arveltiin vaikuttavan havaintojen kasvaneeseen määrään.
Sinilevää voi torjua
Häiriintyneen järviekosysteemin kunnostaminen alkaa valuma-alueelta, josta tuleva ravinnekuormitus pitää saada tyrehtymään. Lisäksi järvien pohjissa muhii usein menneiden vuosikymmenten ravinnetaakka, joka osaltaan ylläpitää kierrettä.
– Järven kunnostaminen vie aikaa, mutta ei ole mahdotonta. Sinileväkukintojen vähentämiseksi ravinnekuormituksen vähentäminen on avainasemassa, eikä oikotietä onneen ole keksitty. Viime aikoina otsikoissa on ollut sinilevien ultraäänitorjunta, jonka on laboratoriossa havaittu vahingoittavan sinileviä. Ultraääni ei kuitenkaan poista ravinteita kierrosta, eikä sen vaikutuksia järvien sinileväkukintoihin ja etenkään koko ravintoverkkoon toistaiseksi tunneta, Vesistöpaneelin jäsen, SYKEn erikoistutkija Laura Härkönen sanoo.
Vesistöpaneelin asiantuntijat ovat listanneet neuvoja sinileväongelmien kanssa kamppaileville ranta-asukkaille:
• Seuraa Järvi-meriwikissä sinilevätilanteen kehittymistä. Voit ilmoittaa sinne myös omat havaintosi. Kansalaishavainnot täydentävät valtakunnallista leväseurantaa ja auttavat kokonaistilanteen hahmottamisessa.
• Sinileväistä vettä pitää välttää, sillä se voi olla myrkyllistä: älä juo, älä ui, älä käytä talous- tai saunavetenä (levämyrkyt eivät häviä kuumuudessa tai keitettäessä), älä päästä lapsia tai eläimiä rantaveteen, älä käytä syötävien kasvien kasteluvetenä.
• Huolehdi omalta osaltasi siitä, ettei vesistöön pääse ylimääräisiä ravinteita. Varmista, että kiinteistösi jätevedet käsitellään oikein.
• Muista, että järven kunnostaminen on mahdollista. Selvitä, onko alueella hoito- tai suojeluyhdistys, johon voit liittyä. Ellei ole, niin järjestäydy muiden ranta-asukkaiden kanssa. Yhdessä voitte perustaa yhdistyksen, joka voi hakea rahoitusta järven tilan selvittämiseen sekä kunnostuksen suunnitteluun ja toteutukseen.
• Keskustelu ja yhteistyö maanomistajien kanssa on tärkeää, sillä valuma-alueen ravinnekuormitus on saatava kuriin. Kutsukaa siis kaikki osapuolet mukaan yhdistyksen toimintaan.
• Olkaa yhteydessä kuntaan ja poliitikkoihin, käyttäkää joukkovoimaa. Tehkää rakentavia ehdotuksia, älkää etsikö syyllisiä.
Näin tunnistat sinilevän
Testaa kepillä, onko levämassa kiinteää ja voiko sitä nostaa. Jos levä roikkuu kepistä, on kyseessä vaaraton rihmamainen levä.
Jos levä hajoaa kosketuksesta hiukkasiksi veteen, kyseessä voi olla sinilevä.