Sopimuksella on myös merkittäviä vaikutuksia Suomen kilpailukykyyn, vaikka ne tulevatkin hitaasti. Jaakko Kiander arvioi blogissaan, että mikäli lähivuosien palkkamalttitavoite toteutuu, vuoteen 2020 mennessä voidaan saavuttaa jopa kymmenen prosentin parannus kilpailukyvyssä.
Sopimuksen konkreettisia vaikutuksia on kuitenkin Kianderin mukaan vielä hankala arvioida, koska paljon riippuu myös kansainvälisen talouden suhdanteista ja valuuttakurssien muutoksista.
– Epävarmuutta on myös siitä, miten kotitalouksien ostovoima ja kotimainen kysyntä kehittyvät. Työllisyyden kannalta olisi tärkeää, että hallitus kompensoisi tätä keventämällä ansiotuloverotusta, Kiander sanoo.
Sopimuksen kauaskantoisia muutoksia ovat paikallisen sopimisen lisääminen ja luopuminen keskitetyistä palkkaratkaisuista. Muutos on iso siihen nähden, että keskitetty sopiminen on ollut vallitseva malli viimeisen 50 vuoden ajan. Nyt tästä pitkästä perinteestä päätettiin luopua, tosin niin, että vielä vuoden 2017 nollakorotuksista sovittiin keskitetysti.
– Saavutettu ratkaisu – jota tosin SAK:n hallitus ei ole vielä tätä kirjoitettaessa hyväksynyt – on varsin lähellä niitä kunnianhimoisia tavoitteita, joita pääministeri (Juha) Sipilä (kesk.) viime kesänä asetti. Tavoitteena oli viiden prosentin alennus työvoimakuluihin. Sopimuksen arvioidaan tuottavan 3,7 prosentin alennuksen. Jos lähivuosien palkkamalttitavoite toteutuu aiotulla tavalla, vuoteen 2020 mennessä voidaan saavuttaa yhteensä noin kymmenen prosentin parannus kilpailukyvyssä Saksaan verrattuna, mikä kokonaisuudessaan vastaa pääministerin tavoitetta, Kiander kirjoittaa.
Pika-apua ei tule
Miksikään pika-avuksi sopimuksesta ei silti ole, hän huomauttaa.
– Neuvotteluprosessin venyminen merkitsee sitä, että sopimus alkaa vaikuttaa yritysten kuluihin vasta vuoden 2017 alusta lähtien. Tämänkin jälkeen kustannustason muutokset tapahtuvat asteittain vuoteen 2020 asti.
– Sopimus tarjoaa nopean sopeutuksen sijaan näkymän siitä, että suomalaisyritysten työvoimakulut voivat alentua useana vuonna peräkkäin. Vähittäisten muutosten yhteisvaikutus kilpailukykyyn on merkittävä, koska samaan aikaan työvoimakustannusten ennakoidaan nousevan läntisissä kilpailijamaissa muutaman prosentin vuosivauhtia, Kiander kirjoittaa.
Sopimus sisältää Kianderin mukaan useita konkreettisia toimenpiteitä, jotka alentavat työvoimakuluja Suomessa. Tärkeimmäksi keinoksi on valittu työnantajan sosiaalivakuutusmaksutaakan osittainen siirto palkansaajien maksettavaksi. Työnantajan kulut alenevat tämän ansiosta keskimäärin noin 0,4 prosenttia vuodessa 2017-2020.
Toinen merkittävä työvoimakuluja alentava muutos on keskimääräisen vuosityöajan pidentäminen 24 tunnilla eli noin 1,5 prosentilla. Muutoksen toteuttamisesta sovitaan alakohtaisesti tai paikallisesti, mikä lienee ainoa mahdollisuus, koska eri alojen työaikajärjestelyt ovat kovin erilaisia.
– Jos työajan pidennys viedään läpi kaikilla aloilla, tarjoaisi se yrityksille mahdollisuuden säästää työvoimakuluissaan noin 1,4 prosenttia. Lisäksi julkisen sektorin lomarahoihin on tarkoitus tehdä määräaikainen leikkaus, jonka vaikutus julkisen puolen työvoimakuluihin on noin 2 prosenttia, Kiander arvioi.
Työmarkkinaratkaisun vaikutusten arviointi on Kianderin mukaan kuitenkin hyvin vaikeaa.
– Työvoimakulujen alentaminen parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä ja parantaa viennin kasvumahdollisuuksia. Vuosittaiset muutokset ovat kuitenkin pieniä ja paljon riippuu myös kansainvälisen talouden suhdanteista ja valuuttakurssien muutoksista, hän toteaa.