Turkissa kaksi kuumailmapalloa törmäsi toisiinsa seurauksella, että toinen palloista repeytyi ja putosi maahan. Onnettomuudessa kuoli kolme ja loukkaantui 22 ihmistä.
Suomessa on viimeksi tapahtunut kuolemaan johtanut kuumailmapallo-onnettomuus vuonna 1978.
– Suomessa tällainen Turkin kaltainen onnettomuus on erittäin epätodennäköistä, koska palloja ei lennä samaan aikaan lähellä toisiaan, ilmapallolentäjä Ilkka Korhonen sanoo.
Suomessa saattaa enimmillään nähdä kuusi tai seitsemän palloa ilmassa, mutta silloinkin lähdöt ovat aina jaksotettuja.
Lisäksi kuumailmapallot katsastetaan Suomessa säännöllisesti. Pallossa ei ole juuri lainkaan kuluvia osia. Pallon kuori eli kangas kestää jopa satojen tuntien lentämisen. Tärkeintä on huolehtia polttimen kunnosta.
– Lentäminen on turvallista, kun muistetaan kolme tärkeää asiaa. Kuumailmapallolla lennetään vain hyvissä sääolosuhteissa. Tuulen on oltava alle 5 metriä sekunnissa, eikä säässä saa olla ukkosen riskiä. Reittisuunnitelma on tehtävä huolellisesti. Kolmantena on huolehdittava riittävän polttoaineen eli kaasun määrästä, opastaa Korhonen, joka toimii myös Suomen Ilmailuliiton ilmapallotoimikunnan puheenjohtajana.
Suomessa rekisteröityjä palloja noin 60
Suomessa kuumailmapalloja on rekisteröity noin 60. Lupakirjalentäjiä on suurin piirtein saman verran, mutta harrastajia silti useita satoja. Toiminnassa voi olla mukana, vaikka omaa lupakirjaa ei olisikaan. Pallotiimissä on usein kolmesta neljään henkilöä.
Opiskelun lupakirjaa varten voi aloittaa jo 16-vuotiaana. Lupakirjan voi saada jopa ennen ajokorttia, 17-vuotiaana. Aluksi tarvitaan lääkäriltä kelpoisuustodistus. Viikonlopun kestävä teoriakurssi sisältää muun muassa sääoppia, pallon rakennekoulutusta sekä ilmailulainsäädäntöä. Lennonopettajan kanssa harjoittelua on tehtävä vähintään 16 tuntia, jonka jälkeen suoritetaan ”inssiajo” eli tarkastuslento.