Ministeri ja kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Ilkka Suominen kirjoittaa Nykypäivä-lehdessä presidentti Mauno Koivistosta (1923-2017). Koivisto haudattiin torstaina Helsingin Hietaniemeen.
Ilkka Suomisen muistelukirjoitus Koivisto kokoomuslaisti Suomen on seuraavassa kokonaisuudessaan. Väliotsikot ovat Verkkouutisten toimituksen:
”Otsikko voi tuntua puoluepoliittiselta itsekehulta, kun muistelen edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa. Kun hän kiistämättä oli koko kansan presidentti, niin on hienoa, jos vaikkapa vasemmistoliittoon kuuluvat tuntevat hänen tehneen Suomesta myös vasemmistoliittolaiselle paremmalta tuntuvan isänmaan.
Perustelen otsikkoani. Aloitetaan vaikkapa veteraaneista. Koivisto oli itse rintamasotilas, joka aseiden vaiettua nousi poterostaan ja mietti asetta puhdistaessaan: ”Täytyy olla jokin muukin tapa tulla toimeen naapurin kanssa”.
Istuin eduskunnan puhemiehenä Koiviston selän takana Lahden ensimmäisessä veteraanipäivän juhlassa vuonna 1987, kun useat tuhannet veteraanit kuuntelivat professori Matti Kuusen ainutlaatuista puhetta. Veteraanit olivat saaneet lopullisesti sen arvostuksen, mitä me pitkään olimme halunneet.
Suojeluskuntien muistojuhlassa Jyväskylässä 1993 presidentti Koivisto istui jälleen edessäni. Kun Sibeliuksen Jääkärimarssi kajahti, hän nousi seisomaan ja nostatti tietysti muutkin. Hieno laulu, mutta sen johdosta ei tavallisesti nousta seisomaan. Haluan ainakin uskoa, että hän teki sen vakaumuksesta eikä puutteellisen musiikin tuntemuksen vuoksi.
Lopputulos ratkaisi
Sitten Tuure Junnilan aikojen ja aina sen jälkeen kokoomus on pyrkinyt korostamaan vakaan, turvatun talouden merkitystä koko kansan hyvinvoinnille.
Koivistokin korosti talouden merkitystä koko elämäntyönsä ajan. Jo hänen filosofointinsa, ”kapitalismista nouseva sosialidemokratia tarvitsee markkinataloutta, jotta on mitä hallita ja jakaa”, osoittaa lausujansa ajatusten tärkeysjärjestyksen.
Koko presidenttikautensa ajan, sitä edeltävästä ajasta puhumattakaan, hän paneutui maan talouden kysymyksiin ja pyrki edistämään järkeväksi katsomaansa talouspolitiikkaa. Vaikean lamanajan hallituksen valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) muistaa varmasti saaneensa suoraa ja epäsuoraa tukea presidentinlinnasta.
Koivisto uskoi vahvan tai vakaan markan politiikkaan jo 80-luvulta alkaen. Historiantutkijat selvittäkööt, mikä siinä oli oikeaa ja väärää politiikkaa.
Uskon, että politiikan doktriini ei ollut väärä, mutta korporatistinen talousjärjestelmämme ei osannut siihen sopeutua. Aivan samalla tavalla nyt talousvaikeuksistamme syytetään euroa, vaikka vaikeutemme löytyvät lähinnä omasta sopeutumattomuudestamme.
Kahdenkymmenenyhden oppositiovuoden jälkeen Koivisto veti ”manuaalisesti” kokoomuksen hallitukseen. Sen jälkeen olemme olleet enemmän hallituksessa kuin jäähypenkillä.
Tuo 1987 hallitusratkaisu ei ollut kaikkien haluama malli. Ei minunkaan. Lopputulos kuitenkin ratkaisi. Vaikka Harri Holkerin (kok.) hallitus on saanut myöhemmin saapuneen laman vuoksi kunnolla kuraa päälleen, niin yhtä hyvässä verojärjestelmässä emme ole olleet ennen sitä – emmekä valitettavasti enää ole.
Kuusi vuotta
Koiviston legitiimi halu oli tietysti pitää sosialidemokraatit hallituksessa, mutta oli hän varautunut siihen porvarihallitukseenkin. Muistelmiensa mukaan hän piti sitä jopa todennäköisempänä.
Muistelmissaan Koivisto oikeutetusti korostaa, että ohjatessaan hän käytti sitä valtaa, joka hänellä oli. Silti hän tiesi, että eduskunnan enemmistön tahtoon hallituksen voi muodostaa tai hallituksen pitää pystyssä – kuten hän teki vuoden 1981 keväällä, vaikka silloinen presidentti oli toista mieltä. Tätä taustaa vasten on täysin selvää, että Koivisto ymmärsi vaaleissa menestyneiden porvaripuolueiden halun muodostaa hallitus.
Elokuun lopussa 1990 kokoomus sai Helsinkiin vieraikseen Margaret Thatcheristä lähtien Euroopan Demokraattisen Unionin (EDU) eli maltillisten oikeistopuolueiden johdon.
Avauspuheessani viittasin mahdollisuuteen, että Suomi olisi EU-maa alkavan vuosikymmenen lopulla.
Presidentti Koivisto ystävällisesti tarjosi linnassa arvovieraille kuohulasillisen ja seurusteli jonkin aikaa. Kun olimme hetken kahdestaan niin hän sanoi: ”Olet arvellut EU:hun kuulumiseemme kuluvan kymmenisen vuotta, mutta minä sanoisin, että kuusi”.
Hän oli minua puheestani lievästi medialle arvostellut, koska ministereille oli annettu ohje olla asiaan julkisesti puuttumatta. Hänen kahdenkeskisen lausahduksena jälkeen en kuitenkaan koskaan ollut huolissani, etteikö hän veisi meitä Euroopan Yhteisöön. EDU:ssa ja muualla kv-yhteyksissämme olimme tätä valmistelleet.
Ei uhota, ei lupailla
Ennen kuin se mahdollistui, koittivat kuitenkin Koiviston kauden eniten ulkopoliittista taitoa vaatineet ajat. Alkoivat Baltian maiden itsenäistymispyrkimykset, tuli (Gennadi) Janajevin juntta Moskovaan. Joulukuun 27. päivä 1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Koivisto purki YYA-sopimuksen, samoin puolustusvoimiamme koskevat rajoitukset.
Joku on sanonut että vasta silloin Suomesta tuli kaikista sidonnaisuuksista itsenäinen maa. Kommunistisen ideologian paineen katoaminen itärajalta oli tietysti kokoomuslaisille suunnaton helpotus. Maailman tapahtumat vyöryivät Koiviston työpöydälle ja hän ratkaisi asiat meille onnellisesti.
Koiviston toimintaansa Viron itsenäistymisessä on arvosteltu turhaan. Hänen ajatuksenaan aivan oikein oli, ettei uhota ja lupailla Virolle mitään, mitä ei toden tullen pystytä täyttämään. Samaa oikeaa periaatetta noudattaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Seuraajiltaan Mauno Koivisto vei valtaa. Hän ohjasti eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen avustamana komiteoita, jotka lievensivät presidentin ja lisäsivät eduskunnan valtaa. Kuten hän sanoi: ”Mielestäni on parempi että valtapyramidi seisoo kannallaan eikä kärjellään”. Tämä oli varmasti oikea uudistus koko kansanvaltaa ajatellen.
Me kokoomuslaiset hengitämme helpommin Mauno Koiviston kauden jälkeen. Silti uskon että muistakin viiteryhmistä tulevat iloitsevat hänen politiikastaan ja kunnioittavat kanssamme hänen työnsä muistoa.”