Ministeri ja kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Ilkka Suominen kirjoittaa Nykypäivässä otsikolla Ainaisen sodan maa.
– Venäläinen runoilija Mihail Lermontov, joka kuoli kaksintaistelussa Kaukasuksella vain kahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäisenä vuonna 1841, ehti käydä myös Afganistanissa ja ylisti maan kauneutta. Hän kuitenkin valitti, että siellä aina soditaan, Ilkka Suominen aloittaa.
– Nyt USA:n joukkojen poistumiseen päättynyt episodi on siis jatkumoa tuon kauniin maan historiassa.
Ilkka Suominen kertoo, että siitä lähtien kun Neuvostoliitto vahvoin sotavoimin tunkeutui Afganistaniin vuonna 1979, hän kävi venäläisen ystävänstä Felix Karasevin kanssa ”enemmän tai vähemmän kirpeitä keskusteluja aiheesta”.
– Kun Neuvostoliiton joukot poistuivat 15. helmikuuta 1989 yli Amudarja-joen niin taisin hieman piikitellä ystävääni. Karasev vain totesi, että meidän joukkomme poistuvat, mutta sota jatkuu. Hän oli oikeassa.
– Moni ei välttämättä ehkä muista, että neuvostojoukkojen vetäytymisen Afganistanista saivat aikaan Venäjän äidit. Liian moni pojista oli tullut kotiin sinkkiarkussa tai invalidina puuttuvin raajoin. Venäjän johtoon kohdistunut poliittinen paine äitien taholta kävi lopulta ylivoimaiseksi, ja Neuvostoliitto vetäytyi maasta.
Noista ajoista tähän päivään siirtyessä ja Kabulin runsaan kuvamateriaalin nähdessä Suomiselle tulee mieleeni vuosikymmeniä sitten lukemansa Paul Kennedyn kirjat. Suomiselle jäi pysyvästi mieleen, että maailma ei suinkaan elä nykyistä päivää.
– Jossain Helsingissä kyllä, mutta kun katsoo kuvia Talibaneista ja lukee päivittäin heidän tekemistään teloituksista, käy selväksi että tuolla eletään mielivallan pimeintä keskiaikaa, hän kuvailee.
– Kun luen tämän päivän (2.9.2021) Helsingin Sanomista, miten uusi Taliban on hillitympi ja miten lännen tulee joka tapauksessa tehdä sen kanssa yhteistyötä, niin ihmettelen, luenko samoja ulkomaan uutisia kuin lehden toimittaja. Economist-lehti (21.8.2021) kertoo miten Spin Boldak -nimisen Pakistanin rajan lähellä olevan kaupungin jouduttua Talebanien käsiin tusinoittain hallituksen tukijoita murhattiin. Kabulissa taas jahdataan henkilöitä, jotka ovat olleet esimerkiksi tulkkeina USA:n joukoille, naisopiskelijat on suljettu koteihinsa ja kaikkien työssä olevien naisten on käsketty antaa paikkansa miehille.
Talibanien menestys perustuu ministerin mukaan paljolti Pakistanin tukeen.- Täällä kaukana Pohjolassa on vaikea ymmärtää miksi. Ehkä siinä on pelko fundamentalistisen islamin oppien leviämisestä myös Pakistaniin.
– Kiina ja Venäjä ovat tunnuslauseella ”Vihollisemme vihollinen on meidän ystävämme” rientäneet solmimaan suhteita Talibaneihin. En oikein jaksa uskoa, että Talibanit solmivat mihinkään maahan muita suhteita kuin sellaisia, joista he yksipuolisesti hyötyvät.
– Rauha alueella on vielä kaukana.