Yle on osallistunut itseään koskevaan lainvalmisteluun, Iltalehti kertoo.
Esitetyn lakimuutoksen tarkoituksena on rajata Ylen tekstisisältöjä verkossa.
Lehden haltuunsa saamista asiakirjoista ilmenee, että Yle on käynyt ahkerasti kirjeenvaihtoa lainsäätäjien kanssa.
Lain sisällöstä on neuvoteltu suoraan Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan sekä entisen Ylen toimittajan, liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan (sd.) välillä.
Yhdessä Ylen ja ministeriön välisessä palaverissa on käsitelty Ylen julkista lausuntoa täydentävää, Ylen salassapidettäväksi merkitsemää lausuntoa. Viestinvaihdossa lakitekstiluonnoksia on myös kierrätetty Ylen lakiosastolla yksityiskohtaisesti kommentoitavana.
Viestien perusteella Ylen keskeisiä tavoitteita on ollut saada liikkumavaraa sen osalta, millaisia poikkeuksia hyväksytään pääsääntöön, jonka mukaan Yle ei saisi tehdä pelkästään tekstimuotoista sisältöä ilman liikkuvaa kuvaa tai ääntä.
Liikenne- ja viestintäministeri Harakka kertoo IL:lle käyneensä ”muutamaan otteeseen” keskusteluja niin Ylen kuin Medialiiton ja sen jäsenyritysten edustajien kanssa.
– Se on ollut erityisen tarpeellista tilanteen hahmottamiseksi, koska prosessi oli jo käynnissä tullessani ministeriksi, Harakka sanoo.
Harakka ei kommentoi IL:lle sitä, miksi ministerin on ollut tarpeellista käydä yksityiskohtaisia keskusteluja lakitekstistä sääntelykohteen eli Ylen toimitusjohtajan kanssa.
Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kertoo keskustelleensa ministeri Harakan kanssa vain parin lyhyen puhelun verran. Toisessa oli Ylä-Anttilan mukaan kyse STT:ltä ostettavien tekstiuutisten merkityksestä ja toisessa ruotsinkielisen tekstiuutisoinnin rajoittamisesta suomenkielisen tapaan.
– Kerran hän kysyi kommenttia, miten olennaisina näemme toiminnan kannalta ruotsinkieliset alueelliset poikkeuspykälät ja sanoin, että Ylen puolesta sopii, että suomen- ja ruotsinkielistä tekstisisältöä kohdellaan samoin, Ylä-Anttila kertoo.
Valtiosääntöasiantuntija Pauli Rautiainen sanoo IL:lle menettelyn olevan ”harmaalla alueella” kun puhutaan lainsäädännön läpinäkyvyydestä. Hänen mukaansa kirjeenvaihto ei kuitenkaan tarjoa mitään näyttöä suoranaisista hyvän lainvalmistelutavan loukkauksista.