Muutaman tuhannen euron pihatöistä koitui vantaalaisnaiselle lähes 40 000 euron lasku, uutisoi Iltalehti. Nainen oli suunnitellut muuttoa Jyväskylään ja kiinnostunut ennakkomarkkinoinnissa olleesta omakotitalosta, jonka rakentamiseen hän pystyisi itse vaikuttamaan.
Nainen ja rakennusliikkeen edustaja kävivät Whatsapp-keskustelua koskien talon rakennusta helmikuusta 2021 aina maaliskuuhun 2022 asti. Naisen mukaan kaupan perushinnaksi sovittiin 369 000 euroa, sisältäen tontin sekä perustason talopaketin pohjalta toteutettavan asuinrakennuksen sekä pihatyöt. Poikkeavat muutokset laskutettaisiin erikseen.
Helmikuussa 2022 rakennusliike oli kuitenkin ilmoittanut pihatöiden erillisestä veloittamisesta. Nainen ei suostunut sopimuksen muuttamiseen. Rakennusliike kuitenkin vaati, että naisen tulisi maksaa tehdyn pihasuunnitelman mukaiset lisätyöt, jolloin nainen ilmoitti irtisanoutuvansa ostoaikeista lisäkustannusten perusteella. Nainen joutui täten perumaan myös edellisen asuntonsa myynnin, jonka seurauksena hän joutui maksamaan 10 000 euron sopimussakon.
Nainen vaati Keski-Suomen käräjäoikeudessa rakennusliikettä korvaamaan vahingonkorvauksena hänen maksamansa sopimussakon. Naisen mukaan rakennusliikkeen kanssa oli sovittu kaupan keskeisistä ehdoista vapaamuotoisella esisopimuksella. Rakennusliike kuitenkin kielsi sopimuksen olemassaolon, sillä osapuolten välillä ei ollut sovittu suullista tai kirjallista sopimusta.
Liikkeen mukaan piha oli rakennettava heidän suunnitelmansa mukaan, sillä liike halusi välttää mahdolliset riidat, jotka pihan keskeneräisyys olisi tulevaisuudessa saattanut aiheuttaa. Rakennusliikkeen mukaan pihatöitä koskeneet lisämaksut olisivat tulleet naiselle tiedoksi jo huhtikuussa 2021.
Käräjäoikeus totesi, ettei viestinvaihto muodostanut vapaamuotoista sopimusta. Viesteistä oli oikeuden mukaan osoitettavissa, etteivät osapuolet olleet päässeet sopimukseen edes kiinteistön kauppahinnasta.
Nainen oli päättänyt neuvottelut selvittämättä edes päätökseensä vaikuttaneiden pihatöiden hintaa. Rakennusliike kertoi oikeudessa hinta-arvion olleen noin 1000 – 3000 euroa.
Käräjäoikeus hylkäsi naisen kanteen. Yhteensä oikeudenkäyntikuluista sekä sopimussakosta syntyi naiselle kustannuksia lähes 40 000 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen.