Ministeri Iiro Viinanen (kok.) kysyy Keskisuomalaisen kirjoituksessaan otsikolla Mikään ei kelpaa kenellekään, onko Suomessa tultu tulokseen, että on ”parempi olla tekemättä mitään kuin edes yrittää jotain”.
Hänen mukaansa velkaantuminen jatkuu entiseen malliin eivätkä toteutetut vippaskonstit, kuten osakemyynnit ja eläkerahastosiirrot, ole ikuisesti käytössä.
– Kun joku taho jotain ehdottaa, sille vastustaja löytyy varmasti, Iiro Viinanen tuskailee.
– Kun perinteisesti maan hallitus ei uskalla kansalaisten saavutettuihin etuihin koskea, etuihin jotka on mitoitettu toisentasoisista verotuloista kustannettaviksi, jatketaan niiden rahoittamista velkarahalla. Pää tulee sillä pelillä vetävän käteen, sanoo jo vanha sananlaskukin.
Viinanen toteaa, että ”jos yrityselämä esittää työlainsäädännön modernisointia, vastaus on ei ja pienimmätkin muutokset vaativat tolkuttomasti aikaa. Eläkeuudistus on oiva esimerkki järjestelmän toimimattomudesta sillä uudistuksen tarve on ollut vuosia selvillä kenenkään puuttumatta vakavasti asiaan. Ja sitten röyhistellään liitoissa rintaa kun kuukausien neuvottelujen jälkeen saatiin puoliksi vesitetty sopimus aikaan. Voi tätä menoa!”.
Hallitus hänen mukaansa puolestaan on kovakorvaisesti vain tilannut selvityksiä.
– Eikö niistä edes jotain järkevä olisi löytynyt toteutettavaksi, vaikka millainen tahansa huuto siitä olisi syntynytkin. Jonkun on kaapin paikka näytettävä. Jollei hallitus sitä näytä, sen tekee joku muu niin kuin on nähty.
Iiro Viinasen mukaan myös työnantajien iänikuinen valitus veroista vie kyllä uskottavuutta muiltakin vaatimuksilta. Eikö olisi viisaampaa kantaa huolta sen verotettavan tuloksen synnyttämisen edellytyksistä ja esteistä. Asioita ei juurikaan vie eteenpäin todistelu jälkeen jääneistä palkoista tai hallituksen kokouspalkkioista, päinvastoin”.
– Kun mitään ei kerran muuten tapahdu, kannattaisiko kaikkien osapuolten jo ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kokeilla, siis kokeilla, esim. kolmen vuoden määräaikaista sopimusten hyväksymistä ja lainsäädännön uudistamista esitysten mukaisesti, hän kirjoittaa.
– Valittaisiin kaikilta kolmelta taholta vaikkapa viisi ehdotusta, jotka pannaan pikaisesti voimaan ja jos ei tulosta kolmessa vuodessa näy, palataan vanhaan käytäntöön. Silloin ainakin etukäteen tiedettäisiin, että jos sekään ei taloutta piristä, se on silloin menoa kohti Kreikan mallia, Iiro Viinanen päättää.
