Työttömyyden pelko, kiire ja henkinen pahoinvointi ovat arkipäivää suomalaisilla työpaikoilla, kun organisaatiot hakevat tulosta konkreettisten ja kovien toimenpiteiden avulla.
– Nykyisessä tilanteessa organisaatiot ja ihmiset ovat entistä tiiviimmin kytkeytyneet toisiinsa. On surkuhupaisaa, että monet organisaatiot eivät ota tätä seikkaa huomioon toimissaan. Työhyvinvointi rakentuu viime kädessä tunteille ja ihminen on liiketoiminnassa ainoa, joka tuntee, teoksen kirjoittaneet dosentti ja yrittäjä, VTT Pauli Juuti ja TT Pontus Salmi sanovat.
Heidän mukaansa käytännön työelämässä tunteista on sallittua puhua vain erillisten työtyytyväisyys-, työilmapiiri- ja työhyvinvointitutkimusten purun yhteydessä.
– Johto on omalla mukavuusalueellaan silloin, kun asiaa voi lähestyä ajattelun ja teorioiden kautta. Johtajilla on käytössään talouslukuja, tuloskortteja ja erilaisia strategianteon työkaluja, joilla he voivat jäsentää maailmaa. Merkittävä osa työntekijöistä hahmottaa työtään taas käytännön kautta, eivätkä he syty johdon tavasta rakentaa dialogia näiden kahden maailman välille, kirjoittajat sanovat.
Laman yhä jatkuessa organisaatiot yrittävät epätoivoisesti erottautua ja olla parempia kuin kilpailijansa. Koska paremmuutta ei ole helppoa saavuttaa tavalla, joka näkyisi organisaation kasvuna, pyritään pienentämään kustannuksia.
Ihmisyyden merkitystä vain ei useinkaan huomata tällaisessa tilanteessa.
– Tähän on lukuisia syitä. Humaanin työskentelyn merkitystä on ensinnäkin vaikea huomata edes hyvinä aikoina. Toiseksi johdon omaksumissa näkökulmissa ei korosteta ihmisten merkitystä liiketoiminnalle. Kolmanneksi johdolla ei ole käytössään esimerkkejä siitä, miten humaanilla tavalla työskentelevä organisaatio menestyy ja kuinka humaani kohtelu vetoaa asiakkaisiin, Juuti ja Salmi toteavat.