Amnestyn ja HRW:n mukaan suurinta osaa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on pidetty Naurun saarella kolmen vuoden ajan.
– He kohtaavat jatkuvasti laiminlyöntejä muun muassa terveydenviranomaisten taholta. Vaikka kyse olisi hengenvaarallisesta tilanteesta, pakolaisten hoitoon pääsyä viivytellään ja joskus hoito evätään. Myös hyökkäykset paikallisten asukkaiden taholta ovat tavallisia ja jäävät yleensä vaille rangaistusta, Ihmisoikeusjärjestöt sanovat tiedotteessaan.
Monilla turvapaikanhakijoista on vakavia mielenterveysongelmia. Itsensä vahingoittaminen ja itsemurhayritykset ovat yleisiä.
– Australian linja veneillä saapuneiden turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä on äärimmäisen julma. Vain harvat maat menevät näin pitkälle aiheuttaakseen tarkoituksella kärsimystä ihmisille, jotka hakevat turvaa ja vapautta, Amnestyn tutkimusryhmän vanhempi johtaja Anna Neistat sanoo.
Australian viranomaiset ovat tietoisia turvapaikanhakijoiden kohtelusta Naurulla.
– Australian julma tapa kohdella pakolaisia Naurulla on vaikuttanut valtavasti heidän hyvinvointiinsa kolmessa vuodessa. Ajamalla aikuiset ja jopa lapsipakolaiset murtumispisteeseen pitkäkestoisella epäinhimillisellä kohtelulla, näyttää olevan Australian tavoite Naurulla, Human Rights Watchin lasten oikeuksiin perehtynyt vanhempi tutkija Michael Bochenek sanoo.
Amnestyn ja Human Rights Watchin saarelle heinäkuussa päässeet tutkijat haastattelivat 84 pakolaista ja turvapaikanhakijaa Iranista, Irakista, Somaliasta, Afganistanista sekä kansalaisuudettomia kurdeja. Heidän lisäkseen tutkijat haastattelivat pakolaisille erilaisia palveluja tarjoavia tahoja, jotka suostuivat haastatteluihin, vaikka tietojen antaminen voi johtaa syytteisiin.
Australia on pakottanut lapsiperheitä, yksin matkustavia lapsia sekä naisia ja miehiä Naurulle syyskuusta 2012 lähtien. Maiden välisen sopimuksen mukaan Australia maksaa kaikki kulut, joita turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten keskuksista syntyy.
Huhtikuussa 2015 päättyneen budjettivuoden päätteeksi Australia oli käyttänyt 415 miljoonaa Australian dollaria eli noin 294 miljoonaa euroa operaatioonsa Naurulla. Se on noin 328 000 euroa yhtä saarelle vietyä ihmistä kohti vuodessa.
Monien mielenterveys järkkyy
Naurulle pakotetut ihmiset viettivät vuoden tai enemmän teltoissa pidätyskeskuksessa. Lämpötilat sisätiloissa olivat säännöllisesti jopa 45–50 astetta. Alueella oli myös kaatosateita ja tulvia.
Turvapaikanhakijat ja pakolaiset kuvailivat pidätysleirien olosuhteita vankilamaisiksi. Vartijat tekijät säännöllisesti tarkastuksia heidän telttoihinsa ja takavarikoivat ”kiellettyjä” tavaroita, kuten ruokaa ja ompeluneuloja. Suihkuun pääsi kahdeksi minuutiksi ja vessat olivat likaisia.
Keskusta ylläpitää Australian hallituksen palkkaama yksityinen yritys, jonka vastuulla on järjestää keskuksessa olevien turvapaikanhakijoiden terveys ja hyvinvointi.
– Australialla ja Naurulla on molemmilla vastuu pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista ihmisoikeusjärjestöt sanovat.
Nauru on antanut turvapaikanhakijoiden liikkua vapaammin saarella lokakuusta 2015 lähtien. Tätä helpotusta on pidetty laajalti vastauksena Australiassa vireillä oleviin oikeusjuttuihin, jotka kyseenalaistavat turvapaikanhakijoiden pidätyskeskuksissa pitämisen laillisuuden.
Teltoissa asuvat ihmiset ovat kuitenkin yhä ulkonaliikkumiskieltojen piirissä ja vartijoiden tarkkailussa.
Muun muassa Australian ihmisoikeuskomitea ja UNHCR ovat todenneet, että pitkitetty pidätys hirveissä oloissa pahentaa traumoja, joita monilla turvapaikanhakijoista on kotimaissaan kokemansa vainon tai matkalla kokemiensa vaarojen jäljiltä.
Monet haastatelluista turvapaikanhakijoista ja pakolaisista kertoivat, että heille on tullut vakavia ahdistustiloja, unettomuutta, mielialan vaihteluita, masennusta sekä lyhytaikaisia muistinmenetyksiä saarella. Lapset kärsivät yökastelusta, painajaisista ja erilaisista käytöshäiriöistä. Pakolaiset eivät saa Naurulla asianmukaista tukea tai mielenterveyshoitoa.
Turvapaikanhakijoille ja pakolaisille tarjottavien terveyspalveluiden taso on heikko. Lääketarvikkeiden taso on alkeellinen eikä erikoisterveydenhoitoa ole tarjolla säännöllisesti.
Amnesty ja Human Rights Watch ovat vakavasti huolissaan myös Naurulle vietyjen ihmisten turvallisuudesta. Monet turvapaikanhakijoista on pahoinpidelty tai ryöstetty. Kukaan haastatelluista naisista ei uskaltanut liikkua yksin ulkona. Haastateltavien mukaan paikalliset poliisit eivät tutkineet juuri lainkaan hyökkäyksiä heitä vastaan.
Osa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista sanoi, ettei heillä ole juuri muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä epäinhimillinen kohtelu tai palata kotimaihinsa, joissa he ovat todellisessa vaarassa joutua vainotuiksi.
Amnesty ja HRW vaativat, että Australian hallituksen on siirrettävä pakolaiset välittömästi omalle maaperälleen sekä suljettava pidätyskeskus Naurulla. Niin ikään järjestöt vaativat, että Naurun ja Australian on avattava tarkkailijoille pääsy turvapaikanhakijoiden pidätyskeskuksiin.
Nauru on 21 neliökilometrin kokoinen saari, jossa asuu 10 000 ihmistä. Saari on suurimmaksi osaksi asumiskelvoton yli 40 vuotta jatkuneen fosfaatin louhinnan jäljiltä. Saarella on vain vähän työmahdollisuuksia.