Muoveihin liittyvä ympäristötutkimus on tähän saakka painottunut voimakkaasti vesiympäristöön. Maaympäristöön kohdistuvien muovipäästöjen arvellaan kuitenkin olevan huomattavasti suurempia vesiympäristöön verrattuna. Myös mikromuovien terveysvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa, kertoo Suomen ympäristökeskuksen Syken ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuore tutkimus.
– Mikromuoveille altistumisen vaikutuksia terveyteemme ei vielä tunneta, eikä tiedetä, mikä pitoisuus on haitallista. Nykytietämyksen perusteella terveysriskit ovat kuitenkin hyvin pieniä tämänhetkisillä altistusmäärillä. Jos mikromuovien määrä ympäristössä lisääntyy ja altistuminen kasvaa, tilanne voi kuitenkin muuttua, sanoo erikoistutkija Merja Korkalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
– Muovien ja etenkin mikromuovien aiheuttamien ympäristöriskien kattavaa arviointia vaikeuttaa etenkin se, ettei niille ole pystytty vielä asettamaan niin sanottua ympäristössä hyväksyttävää pitoisuutta, tutkimuksen vetäjä, tutkija Päivi Fjäder Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös muovien kestävää kiertotaloutta sekä erilaisia hallintakeinoja ympäristö- ja terveysvaikutusten vähentämiseksi. Muoveihin ja niiden vaikutuksiin kohdistuvaa sääntelyä on viime vuosina lisätty, mutta keskeinen ongelma on, että suoria ohjauskeinoja ympäristössä olevista muovikappaleista rapautuvien pienten muovihiukkasten eli niin sanottujen sekundääristen mikromuovien syntymisen ehkäisemiseksi ei ole.
Mikromuoveja kulkeutuu ihmiseen ruuan, juoman ja hengityksen kautta
Ihminen altistuu mikromuoveille päivittäin ruuan, juoman ja hengityksen kautta. Tarkkaa mikromuovialtistumisen määrää ei tällä hetkellä tunneta, mutta uusimpien kansainvälisten arvioiden mukaan se on 0,1–5 grammaa viikossa.
Ruuansulatuskanavan kautta elimistöön päätyneistä mikromuoveista lähes kaikki poistuvat ulosteiden mukana. Hengityksen kautta saadut mikromuovit puolestaan poistuvat suurimmaksi osaksi hengitysteiden puhdistusmekanismin kautta.
Osa pienimmistä mikromuoveista voi kuitenkin imeytyä verenkiertoon ja kulkeutua elimistöön. Mikromuoveja onkin löydetty ihmisten istukoista, keuhkoista ja verestä.
Koe-eläimillä ja solumalleilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että mikromuovit voivat hyvin suurina pitoisuuksina aiheuttaa kroonista tulehdusta, oksidatiivista eli hapettavaa stressiä ja toksisuutta soluille. Tutkimuksissa käytetyt suuret annosmäärät ja muovilaadut eivät kuitenkaan vastaa ihmisten tavanomaista altistumista.
Muoveja päätyy ympäristöön useista lähteistä
Muoveja päätyy ympäristöön useista eri lähteistä ja kaikista muovien elinkaaren vaiheista. Suomessa suurimpia maaympäristöstä peräisin olevia muoviroskan lähteitä ja kulkeutumisreittejä vesistöihin ovat rantojen virkistyskäyttö, rakentaminen, jätteiden laiton hylkääminen sekä valumavesien mukanaan tuoma kuormitus.
Merkittävimpiä yksittäisiä mikromuovien lähteitä ja kulkeutumisreittejä vesistöihin ovat muun muassa ympäristössä olevasta suuremmasta muoviroskasta vapautuvat mikromuovit, tieliikenne, tekonurmikentät ja muut keinoalustat, rakentaminen sekä jätevedet ja yhdyskuntaliete.
Kaikkia mikromuovien lähteitä ja reittejä ei kuitenkaan tunneta vielä riittävästi. Esimerkiksi ilman kautta tulevan laskeuman osuudesta ei ole kattavia arvioita.
Vakava ongelma ympäristölle
– Muovien ja muoviroskan aiheuttamilla ekologisilla haitoilla tarkoitetaan eliöitä tappavia tai niiden elinkykyä heikentäviä vaikutuksia. Tällaisia voivat olla yksilöiden takertuminen roskiin, roskien aiheuttamat liikuntavaikeudet, fyysiset vammat tai epämuodostumat, muoviroskien syömisestä aiheutuvat haitat sekä muovin sisältämien ja kuljettamien kemikaalien mahdollinen kertyminen eliöiden kudoksiin. Tieto suurikokoisten eli makromuovien vaikutuksista populaatio- ja eliöyhteisötasolla on kuitenkin vielä varsin puutteellista, Fjäder kertoo.
Vesiympäristössä etenkin haamuverkkojen ja muiden hallitsemattomien pyydysten on todettu olevan erityisen haitallisia erilaisille eliöryhmille. Lisäksi eliöryhmistä etenkin lintujen on havaittu kärsivän makromuovien vaikutuksista.
Muovin vaikutuksia maaperään ja maaympäristössä eläviin eliöihin on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin vesieliöihin kohdistuvia vaikutuksia, vaikka kuormituksen maaperään on arvioitu olevan vesiympäristöä suurempaa. Tutkijat arvioivat vaikutusten olevan hyvin samansuuntaisia kuin vesiympäristössä.
Lisäksi maaperässä muovit voivat muuttaa vesitaloutta sekä mikrobiyhteisöjen rakennetta ja toimintaa. Maaperässä elävät eliöt voivat myös toimia mikromuovien reittinä maanpäällisiin ravintoverkkoihin.
Muovit voivat aiheuttaa muutoksia elinympäristöihin tukahduttamalla alleen jääviä yhteisöjä. Vesiympäristössä pehmeille pohjille päätyneet kovat muovikappaleet voivat puolestaan luoda uusia elinympäristöjä kovien pohjien lajistolle. Näiden elinympäristöihin kohdistuvien muutosten osalta tietoa on kuitenkin vielä vähän.
