[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”aura-salla-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Koulussa kolmasluokkalainen Aura Salla julisti, että hän menee armeijaan. Englanninopettaja valisti yhdeksänvuotiasta, että Suomessa tytöt eivät pääse armeijaan, joten ei kannata haaveilla sellaista.
– Siinä vaiheessa, kun minä olen aikuinen, tytöt pääsevät, Salla kertoo vastanneensa.
Vuonna 1995, vain kaksi vuotta vuoropuhelun jälkeen, ensimmäiset suomalaisnaiset astuivat asepalvelukseen. Ja syksyllä 2003 Aura Salla puki harmaat ylleen Tikkakoskella Ilmavoimien viestikoulussa.
Hän lähetti kortin englanninopettajalleen. Terveiset aliupseerikurssilta Tikkakoskelta, siinä luki.
Salla sanoo, että hän ei käynyt armeijaa naisena vaan ihmisenä, suomalaisena.
– Minulle on aina ollut selvää, että omaa maata puolustetaan.
Silti jokaisen naisen ei hänen mielestään tarvitse mennä armeijaan, eikä siitä pidä tehdä pakollista.
– Se ei sovi kaikille. Ei aseellinen palvelus sovi kaikille miehillekään. Paremmin ymmärtäisin kansalaispalvelusta, koska jos turvallisuustilanne muuttuu, tarvitaan monia rooleja.
Salla innostuu vieläkin kertoessaan, miten hän pääsi erikoisjoukoissa perehtymään signaalitiedusteluun ja häirintään. Osa tehtävistä on sellaisia, että hän ei edes voi kertoa niistä julkisuuteen.
Ehkä hyvät kokemukset puolustusvoimista selittävät, miksi Salla helposti lipsuu puhumaan turvallisuuspolitiikasta ja miksi hän kuulostaa innostuneelta, vaikka käyttää sellaisia byrokraattisia termejä kuin pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja puolustusunioni.
Termit tarkoittavat EU:n puolustusta, jota komissio on viimeistään Britannian Brexit-äänestyksen jälkeen alkanut ajaa yhä voimakkaammin eteenpäin. EU-komission puheenjohtajan erityisneuvonantaja Salla tukee ajatusta.
– On selvää, että turvallisuuspolitiikka kannattaa hoitaa 500 miljoonan ihmisen kesken. Tietojen vaihto ja yhtenäiset käytännöt ovat paras vastaus siihen, mitä tapahtuu Venäjällä.
Sotilasliitto Natoa EU-puolustus ei korvaa, mutta EU voi Sallan mukaan tarjota lakikehikon, jonka avulla päätöksenteko sujuu nopeammin Nato-maiden kesken. Salla kannattaa – tietenkin – Suomen Naton jäsenyyttä.
Salla kasvoi Lappeenrannassa puheliaassa eteläkarjalaisessa perheessä. Tämä näkyy ja kuuluu edelleen: hän puhuu vuolaasti ja sanoo karjalaisittain ”mie ja sie”.
Nelihenkisen perheen äiti oli aikuiskasvattaja ja isä rakennusalan yrittäjä. Kun Neuvostoliitto romahti, isän idänkauppaa tehnyt yritys ajautui konkurssiin.
– Se oli hänelle tosi kova paikka. Kahden lapsen isältä meni kaikki.
Isä kokosi itsensä ja opiskeli rakennusmestarista rakennusinsinööriksi. Hän perusti uuden yrityksen, ja vanhemmat maksoivat vanhat velat 12 vuodessa.
Vanhemmat eivät olleet politiikassa mukana, mutta politiikkaa kotona puhuttiin. Ensimmäiset uutiskuvat, jotka Salla muistaa, ovat Berliinin muurin murtumisesta. Vähän myöhemmin kuviin tuli Boris Jeltsin, diktatuurin raunioille perustetun Venäjän ensimmäinen presidentti.
Kun asuu itärajalla, Venäjä käy ajatuksissa usein. Salla sanoo, että raja itänaapurin kanssa on aina ollut ”kavahduttava” asia.
– Suvussa kerrottiin tarinoita, kuten että pappa ei enää syö makaronia koska söi sitä rintamalla.
Kun rautaesirippu sitten romahti ja raja aukesi, erot idän ja lännen välillä paljastuivat. Pikkulapsi huomasi erot vaikkapa parkkipaikalla, jossa venäläiset autot seisoivat vinossa ruuturajoista piittaamatta.
Ajatus lännestä ja EU:sta tuntui houkuttelevalta, Salla sanoo. Turvallisuus, arvot, sivistys, kulttuuri, hän luettelee. Hän ei vuonna 1994 ollut vielä äänestysikäinen, mutta iloitsi silti, kun jäsenyydet kannattajat voittivat ja Suomi liittyi EU:hun vuoden 1995 alussa.
Kului muutama vuosi, ja teini-ikäinen Salla alkoi hahmotella oman elämänsä suuntaa. Hän liittyi kokoomukseen.
Hänen äitinsä ei ilahtunut asiasta. Äiti katsoi, että kokoomus edustaa kovia arvoja. Ainoa ryppy rakkaudessa, äiti saattaa vieläkin sanoa Sallalle ja viitata tyttären kokoomuslaisuuteen.
Salla sanoo silti, että hän ja äiti ovat jokseenkin kaikesta samaa mieltä. Salla lukee itsensä kokoomuksen sosiaalireformistiseen ja arvoliberaaliin siipeen.
– Minulla on lapsuudenystäviä, joista tiedän, että he eivät olisi koskaan ponnistaneet, jos yhteiskunta ei olisi kopannut heitä kiinni. Ei ole lapsen vika, jos perhe ei tue.
Hän kertoo mainostavansa Suomea nykyisessä kotikaupungissaan.
– Hienointa, mitä Brysselissä voi sanoa, on, että meillä on maksuton peruskoulu ja terveydenhuolto ja että jokaisesta pidetään huolta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”aura-salla-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Salla valittiin kesäkuussa kokoomuksen puoluekokouksessa puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. Valtuusto on puolueen ylin päättävä elin puoluekokousten välillä, ja siihen kuuluu 60 jäsentä. Hänen ensimmäinen kokouksensa on syyskuun puolivälissä kaksipäiväisenä.
Pystytkö pitämään ison kokouksen käsissäsi?
– Aloitin kokousten johtamisen jo 15-vuotiaana Lappeenrannan kokoomusnuorten varapuheenjohtajana. En ole hermostunut, vaan päinvastoin innostunut.
Valintansa jälkeen Salla ehdotti ensi töikseen ”kokoomus-appin” perustamista. Se toisi puolueen jokaisen jäsenen puhelimeen ja tarjoaisi foorumin sisäiselle keskustelulle.
Salla arvioi, että kokoomuslaisilla on kova tarve puhua, mutta nyt keskustelua käydään julkisilla Facebook-seinillä. Se ei ole hyvä, hän sanoo.
– Perhepiirissä pitää voida puhua vapaasti. Sitten kun asia on pureskeltu valmiiksi, tullaan sen kanssa ulos.
Keväällä 2014 Salla kampanjoi innokkaasti EU-parlamentin vaaleissa ja ilmoitti, että hän ei ”harjoittele” eduskuntavaaleja varten vaan aikoo nousta kerralla mepiksi. Harva politiikan tarkkailija otti tätä tosissaan.
Muutamaa päivää ennen vaaleja muuan pitkäaikainen kokoomusvaikuttaja sentään pani merkille, että meillähän on ”tämmöinen Salla Aura”. Pääsee joskus vielä pitkälle, vaikuttaja arveli.
Salla sai yli 14 000 ääntä ja oli vaaleissa kuudenneksi paras kokoomuslainen nousten lopulta toiselle varasijalle. Taakse jäi muun muassa moni kansanedustaja.
Muutamaa päivää myöhemmin kokoomusehdokkaat ja puoluejohto kokoontuivat puimaan vaaleja. Sallan vieressä istui silloinen pääministeri Jyrki Katainen (kok.), joka kyseli ehdokkaan tulevaisuudensuunnitelmia. Salla vastasi palaavansa viestintätoimistoon töihin. Asia jäi siihen.
Kun Katainen heinäkuussa 2014 nimitettiin EU-komission varapuheenjohtajaksi, hän soitti Sallalle ja tarjosi töitä kabinetissaan. Salla yllättyi ehdotuksesta, mutta ehdotusta ei tarvinnut pitkään pohtia.
Salla teki töitä kaksi vuotta Kataisen esikunnassa, kunnes siirtyi komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin erityisneuvonantajatiimiin.
Ensi toukokuun EU-vaalit pyörivät jo Sallan mielessä, mutta koska häntä ei ole nimetty vielä ehdokkaaksi, hän muistaa aina lisätä virkkeen loppuun sanat ”jos kokoomus huolii”.
Asetelma on muuttunut viime kerrasta. Koska Britannia todennäköisesti lähtee EU:sta, parlamenttiin valitaan vain 705 meppiä nykyisen 751:n sijaan. Suomen meppimäärä kuitenkin nousee 13:sta 14:ään. Jos äänet jakautuvat samaan tapaan kuin viime vaaleissa, lisäpaikka menee kokoomukselle.
– Tässä mielessä Brexit on kokoomukselle mahdollisuus.
Britanniassa on virinnyt ajatus uudesta Brexit-kansanäänestyksestä ja jopa Brexitin perumisesta. Sallan mielestä on liian myöhäistä, koska liian paljon on tapahtunut Brexit-ilmoituksen jälkeen.
Kuvitellaan tilanne, jossa Britannia muutamaa viikkoa ennen määräaikaa ilmoittaa, että se ei eroakaan. Teoriassa 27 muun EU-maan johtajat voisivat vastata, että onpa hauskaa, että päätittekin jäädä.
– En ihan näe, että näin tapahtuu. Ei käy, että jäsenmaa eroaa ja sitten noin vain päättääkin jäädä vanhoilla ehdoilla.
Jos Britannia haluaa pysyä unionissa, sen täytyy neuvotella uusi jäsenyyssopimus, Salla sanoo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”aura-salla-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Brysselissä Sallan vauhti on pantu merkille. Innokas, ahkeran maine, aktiivinen, ei ole lapsena syönyt samaa kaurapuuroa kuin me tavalliset kuolevaiset. Näin häntä luonnehditaan puolueen sisältä ja ulkoa.
Hän itse kuvaa itseään EU-pragmaatikoksi. Se tarkoittaa, että hän kannattaa Euroopan yhdentymistä mutta haluaa samalla korjata unionin puutteita. Yhden suuren muutoksen Salla tekisi heti: EU-neuvoston pitäisi nykyistä useammin tehdä määräenemmistöpäätöksiä yksimielisen päätöksen sijaan.
Neuvosto tarkoittaa jäsenmaiden ministerien kokousta. Määräenemmistö tarkoittaa, että vähintään 55 prosenttia jäsenmaista kannattaa ehdotusta ja että näissä maissa asuu 65 prosenttia EU-kansalaisista.
Muutos tarkoittaisi, että yksittäinen jäsenmaa ei voisi enää kaataa muiden maiden kannattamaa ehdotusta.
– Nykyisin meillä kestää viikkoja ottaa kantaa vaikka Pohjois-Korean tilanteeseen. Sellaiset voitaisiin hyvin tehdä määräenemmistöllä.
Rahaliitto eurokin on viime vuosina rakoillut, mutta Salla uskoo euroalueen kestävän. Sekin edellyttää hänen mielestään EU:lta määräenemmistöpäätöksiä, koska muuten esimerkiksi pankkiunionia ja yhteistä talletussuojaa ei saada valmiiksi.
Hän jopa uskoo, että euroalue saa uusia jäseniä. Bulgaria ei ole vielä kypsä, mutta aivan naapurista löytyy vähän yllättävä ehdokas.
– Ruotsissa on kiinnostus herännyt. Ei eurosta vaaliaseeksi ole, mutta kannatus kasvaa tasaisesti.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]