Väestön hyvinvointiin vaikuttavat palvelut rahoitetaan Suomessa pitkälti verovaroista. Tällaisia palveluja ovat koulutus, terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut. Kun niiden rahallinen arvo lisätään kotitalouden kulutusmenoihin, saadaan ns. todelliset yksilölliset kulutusmenot. Käsitteen avulla kuvataan, kuinka verovaroin kustannetut palvelut kohdentuvat väestössä ja mikä vaikutus palveluilla on kotitalouksien toimeentuloon.
Tilastokeskuksen mukaan käytettyjen palvelujen rahallinen arvo on yli 20 prosenttia kotitalouksien kulutusmenoista. Monipuolisimmin palveluja käyttävät lapsiperheet, joille hyvinvointipalveluilla on suurin taloudellinen merkitys. Kahden huoltajan lapsiperheen käyttämien palvelujen rahallinen arvo on lähes 18 000 euroa ja yksinhuoltajaperheen 14 000 euroa vuodessa.
Yksinhuoltajaperheille palvelujen rahallinen arvo on lähes 40 prosenttia kaikista kotitalouden kulutusmenoista. Toisin sanoen, jos hyvinvointipalvelut rahoitettaisiin kokonaan asiakasmaksuilla verovarojen sijaan, yksinhuoltajaperheen nettotulojen tulisi olla 40 prosenttia suuremmat, jotta nykyinen kulutustaso säilyisi.
Lapsettomille pariskunnille palveluilla on suhteellisesti vähäisin merkitys. Heille palvelujen käytöstä koitunut etu on keskimäärin noin 4 800 euroa, joka on 11 prosenttia kulutusmenoista.
Palveluilla pienituloisille suuri merkitys
Usean hengen kotitalouden tulojen tai menojen vertaamista yhden hengen kotitalouteen ei toisaalta pidetä kovinkaan järkevänä, koska talouden jäsenten määrä ja ikä määrittävät pitkälti kulutuksen tason. Kotitalouksien menoja verrataankin yleensä jakamalla menot kotitalouden kulutusyksiköiden määrällä. Yksi kulutusyksikkö vastaa yhden yksin elävän aikuisen kulutusta. Suhteuttamalla hyvinvointipalvelujen arvo ja tulot kotitalouden kulutusyksikköjen määrään, voidaan palvelujen käytöstä saatua rahallista etuutta verrata eri tuloluokissa.
Julkisten hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys on suurempi pienituloisille kuin suurituloisille. Suurituloisin tuloluokka käyttää palveluja noin 3 300 euron ja pienituloisin 4 800 euron arvosta kulutusyksikköä kohden.
Euromääräisesti ero on vajaa puolitoistakertainen, mutta suhteessa muuhun kulutukseen ero on moninkertainen. Pienituloisimmassa tuloluokassa palvelujen arvon osuus kulutusmenoista on 37 prosenttia, suurituloisimmassa tuloluokassa vastaava osuus on kahdeksan prosenttia.
Sosiaalipalveluja käytetään tasaisesti tulotasosta riippumatta. Pienituloisimmalle kymmenykselle ilmaisilla koulutuspalveluilla on taloudellisesti suurin merkitys, mutta terveyspalveluja he käyttävät vähemmän kuin muut tuloluokat. Ryhmästä yli neljännes on opiskelijoita.
Keskimäärin koulutus- ja terveyspalveluilla on kotitalouksille likimain yhtä suuri taloudellinen merkitys. Sosiaalipalveluja käytetään vain tietyissä elinkaaren vaiheissa, silloin kun lapset ovat päivähoitoikäisiä ja silloin kun vanhuus tai muut syyt edellyttävät ulkopuolista apua kodin arjesta selviytymiseen. Siksi sosiaalipalvelujen taloudellinen merkitys on kokonaisuudessa pienempi.