Hyvinvointialueiden määrää voitaisiin vähentää, katsoo niiden tulevaisuutta pohtiva parlamentaarinen työryhmä.
Alueiden määrän vähentäminen on yksi työryhmässä tunnistetuista vaihtoehdoista sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteiden uudistamiseksi. Muita vaihtoehtoja ovat muun muassa nykyistä velvoittavampi yhteistyö ja työnjako, järjestämisvastuun eriyttäminen, hyvinvointiyhtymämallin käyttöönotto koko maassa sekä tehtävien siirtäminen valtiolle.
Parlamentaarinen hyvinvointialueiden tulevaisuustyön työryhmä käsitteli syyskuun lopun kokouksessaan alueiden yhteistyötä, työnjakoa ja aluejakoa. Lähtökohtana on arvio siitä, että palvelujen turvaaminen sekä rahan ja osaavan henkilöstön rajallisuus lisäävät painetta nykyisten rakenteiden muuttamiseen.
Alueiden vähentämisestä ei ole tehty päätöstä. Työryhmän mukaan näkemykset aluejaon uudistamisesta jakautuvat.
Hyvinvointialueita on nykyisin 21. Helsinki ei kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen, sillä se vastaa palveluiden järjestämisestä itse.
Lyhyellä aikavälillä keskustelussa nousivat esille erityisesti nykyistä velvoittavampi yhteistyö ja työnjako sekä järjestämisvastuun eriyttäminen soveltuvilta osin. Molemmat edellyttäisivät alueita velvoittavaa lainsäädäntöä.
Alueiden erot kasvavat
Valtiovarainministeriö asetti parlamentaarisen työryhmän keväällä 2026 selvittämään hyvinvointialueiden pidemmän aikavälin tulevaisuutta. Työryhmän tehtävänä on arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen turvaamista yli hallituskausien julkisen talouden kestävyys huomioon ottaen.
Työn taustalla on hyvinvointialueiden toiminnallinen ja taloudellinen eriytyminen. Valtiovarainministeriön hankekuvauksen mukaan erot voivat voimistua väestön ikääntyessä, palvelutarpeen kasvaessa ja väestönkehityksen eriytyessä eri puolilla maata.
Painetta rakenteiden tarkasteluun lisää myös julkisen talouden tilanne. Hyvinvointialueiden yleiskatteiseen rahoitukseen on vuoden 2026 talousarviossa varattu noin 27,1 miljardia euroa.
Parlamentaarisesti sovitun velkajarrun vuoksi työryhmässä on arvioitu, että myös palvelujärjestelmän rakenteet, palveluverkko, palvelut ja palveluvalikoima joutuvat tarkasteluun.
Hyvinvointialuejohtajien ja työryhmän jäsenten keskustelussa alueiden edustajat arvioivat, ettei alueiden välisen yhteistyön ja työnjaon mahdollisuuksia ole vielä käytetty täysimääräisesti. Yhteistyötä voitaisiin heidän mukaansa vahvistaa etenkin vaativissa ja harvoin tarvittavissa palveluissa.
Merkittävien rakennemuutosten katsotaan edellyttävän laajaa vaikutusten arviointia, sillä ratkaisut vaikuttaisivat esimerkiksi hyvinvointialueiden rahoitukseen ja alueelliseen päätöksentekoon.
Työryhmän on määrä antaa väliraporttinsa vuoden 2026 loppuun mennessä.