Sosiaali- ja terveysalan palveluja tuottavia yrityksiä ja yhteisöjä edustavan Hyvinvointialan liiton mielestä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on ottanut merkittävän askeleen eteenpäin.
Liiton toimitusjohtajan Ulla-Maija Rajakankaan mielestä ihmisten laaja vapaus valita palveluntuottaja sekä yksityisistä että julkisista tuottajista koko maassa parantaa sote-palvelujen saatavuutta merkittävästi.
– Tervetullutta on myös se, että asiakkaan ääni voi kuulua nykyistä paremmin valinnanvapauden suoran valinnan lisäksi henkilökohtaisen budjetin, asiakassetelin ja maksusetelin kautta, Rajankangas toteaa liitonsa tiedotteessa.
Uudistuksen haasteet liittyvät hänen mukaansa ensisijaisesti siihen, ettei maakunnilla ole velvollisuutta avata erikoistason palveluja riittävästi valinnanvapaudelle, rahoituksen kysymyksiin sekä osin siirtymäaikoihin.
− Mikään ei tälläkään hetkellä estä kuntia ja sairaanhoitopiirejä avaamasta valinnanvapautta ja kilpailua palvelujen tuotantoon huomattavasti nykyistä enemmän. Niin on kuitenkin tehty hyvin vähän. Tarvitaan lainsäädännön velvoittavuus. Vähintään 15 prosenttia on alku, mutta monissa palveluissa varaa olisi selkeästi suurempaan osuuteen, toteaa Rajakangas.
Hän muistuttaa, että tasaveroiset pelisäännöt ja terve kilpailu sote-markkinoilla hyödyttävät ennen kaikkea veronmaksajia.
– Odotteluun ei ole varaa. Poliittisesti tai toiminnallisesti epävarmassa tilanteessa on vaikea investoida tai suunnitella tulevaa, hän huomauttaa.
Hyvinvointialan liitto uskoo, että toisiaan kirittämällä sekä yksityinen että julkinen hyötyvät. Yksityinen sektori on ihmisiä palvelevalle järjestelmälle vahvuus, ei uhka. Kyse ei liiton mielestä ole ideologioista, vaan kansalaisten edusta.
Rajakangas painottaa sote-palvelujärjestelmän vahvaa kansallista ohjausta. Kun kaikki raha tulee valtion kassasta, on selvää, että myös rahojen käytön kontrollin, palvelujärjestelmän ohjauksen ja palvelutason valvonnan tulee olla vahvasti julkisen sektorin käsissä.
– Suomen ongelmana ei ole palveluiden heikko laatu tai osaavien tekijöiden puute. Haasteena on taloudellisten resurssien niukkuus. Jakotarpeita on paljon. Tarvitaan vahvaa yhteistä tahtoa. Keskustelu rahoituksesta on varsinaisesti vasta edessäpäin, hän muistuttaa.