Olen viime aikoina, keski-iän kriisissäni, pohtinut, miten rakennetaan hyvä elämä. Pohdintojeni tuloksena olen päätynyt yksinkertaiseen johtopäätökseen: hyvä elämä rakentuu pienistä oikeista päätöksistä.
Vastoin yleistä luuloa elämä ei rakennu suurten päätösten varaan – niiden, jotka määrittävät elämän isoja käännekohtia. Tietysti sillä on iso merkitys, mihin ammattiin lähtee kouluttautumaan tai millaisen puolison onnistuu löytämään, mutta väitän, että paljon suurempi merkitys on elämän pienillä arkipäiväisillä valinnoilla.
Elämän pienillä valinnoilla tarkoitan aivan arkisia jokapäiväisiä päätöksiä. Laitanko tänään ruokaa vai valitsenko helpon pikaruuan sen sijaan. Lähdenkö lenkille vai katsonko illan televisiota sohvalta. Jätänkö likaiset vaatteeni tähän nojatuoliin vain kiikutanko ne suoraan pyykkikoriin. Kuulostaako liian yksinkertaiselta?
Kun ymmärtää, että jokainen arkinen valinta on tie parempaan elämään, niin voi muuttaa elämänsä suuntaa. Suuret, elämää mullistavat päätökset rakentuvat pienten oikeiden valintojen päälle. Esimerkiksi nuorella on enemmän opiskelupaikkavaihtoehtoja, jos hän on kännykkäpelin sijaan ottanut oppikirjan käteensä ja koko yön somevideosurffailun sijaan käynyt nukkumaan ajoissa.
Meillä on myös mahdollisuus muuttaa oma elämä kertaheitolla, mutta se on merkittävästi vaikeampaa. On vaikeampaa tehdä elämässä täyskäännös, jos sitä ei ole opetellut pienten valintojen kautta. Esimerkiksi on vaikeaa pudottaa merkittävästi painoa kuin jos on aina tehnyt hyviä päätöksiä ruuan kanssa.
Samalla tavalla yhteiskunnat rakentuvat pienistä poliittisista päätöksistä. Jos poliitikot tekee jatkuvasti pieniä helppoja, mutta vääriä ratkaisuja, niin ne näkyvät yhteiskunnallisten hyvinvoinnin mittareiden heikentymisenä pitkässä juoksussa. Ajaudutaan tilanteeseen, josta ulospääsy vaatii merkittäviä, raskaita muutoksia. Jos poliitikot kykenevät tekemään pieniä oikeita valintoja, jotka siinä hetkessä tuntuvat vaikeammilta, mutta pieniltä, niin emme päädy tilanteeseen, jossa on pakko tehdä raskaita muutoksia.
Tällainen on esimerkiksi velkaantumista lisäävät päätökset. On helppoa päättää lisätä menoeriä eri suuntiin sen sijaan, että pidettäisiin menokuria. Vaikka kuluerä olisi pieni, niin se toimii kuin pikaruuan hakeminen kotiruuan sijaan. Kun aikaa kuluu riittävästi niin menoeriä on kertynyt valtavasti ja yhteiskunta velkaantuu huolestuttavaa vauhtia. Tullaan tilanteeseen, jossa on pakko leikata merkittävästi, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Pienet väärät valinnat pakottavat isoon vaikeaan valintaan.
Lopulta hyvä elämä – ja hyvä yhteiskunta – rakentuvat samasta asiasta: kyvystä tehdä joka päivä vähän enemmän pieniä oikeita valintoja.