Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana Lasse Lehtonen katsoo, että edellisellä hallituskaudella tehty sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ei tule saavuttamaan tavoitetta palvelujen parantamisesta. Lehtonen ottaa asiaan kantaa Uuden Suomen Puheenvuoro -blogissaan.
Lehtonen muistuttaa annetuista sote-uudistukseen liittyvistä lupauksista: Kun palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kuntien sijaan hyvinvointialueille, se tulee parantamaan palvelujen saatavuutta.
– Jo nyt on selvää, että uudistuksen tavoitteet eivät toteudu, vaan palvelut päinvastoin heikkenevät sote-uudistusta edeltävään tilanteeseen nähden isosta kustannusten noususta huolimatta. Soten valuvikojen syitä onkin syytä nostaa esiin, Lehtonen sanoo.
Lehtosen mukaan kansainvälisessä vertailussa Suomessa on sote-henkilökuntaa riittävästi, jopa enemmän kuin monissa muissa maissa. Myös lääkärien määrä on kasvanut. Ongelmana onkin Lehtosen mukaan palkkaisjärjestelmä.
– Kun keskuskaupungissa ja syrjäseudulla maksetaan samaa osaamisperusteista palkkaa, jäävät syrjäseutujen toimet helposti tyhjiksi. Niitä sitten paikataan kalliilla vuokratyövoimalla, joiden palkkioita vaatimus samapalkkaisuudesta ei koske.
Hyvinvointialueet ovat Lehtosen mukaan valtiovarainministeriön ohjauksessa karsineet palveluverkkoaan ja monelta osin yrittäneet korvata lähipalveluja digitaalisilla etäpalveluilla.
Lehtonen kritisoi valtiovarainministeriön ohjausta ja katsoo, etteivät päätökset synnytä kaivattuja säästöjä.
– Kun lähipalveluita suljetaan ja hoitopaikkoja vähennetään, siirtyvät potilaat usein lopulta kalliimpien keskitettyjen palvelujen piiriin esimerkiksi joutuessaan sairaalan päivystykseen sairauden pahennuttua.
– Sosiaali- ja terveysministeriössä ja valtiovarainministeriössä on myös vahva lapsenusko ns. kuolemattomuushypoteesiin eli että ennaltaehkäisyllä voidaan ihmiset pitää ikuisesti terveinä ja vähentää sairaanhoidon kuluja.
Lehtonen muistuttaa, että suurin osa sairaanhoitokuluista kohdentuu joka tapauksessa kahteen viimeiseen elinvuoteen, eikä ”mikään ennaltaehkäisy tee meistä kuolemattomia”.
Erityisenä ongelmana Lehtonen pitää julkisen terveydenhuollon tuottavuuden laskua. Sitä kuvaa esimerkiksi terveyskeskuslääkärien potilaskäyntien määrän väheneminen. Terveyskeskuslääkäri tapaa keskimäärin kuusi potilasta päivässä, mikä on kansainvälisessä vertailussa alhainen luku.
– Myöskään sairaaloilla ei ole kannustimia palvelutuotannon kasvattamiseen, kun sote-rahoitus perustuu sairastavuuteen eikä palvelutuotannon määrään, Lehtonen toteaa.
