Anu Isotalon turkulaisten somalityttöjen ja -naisten haastatteluihin pohjaavasta väitöstutkimuksesta ilmenee, että somalityttöjen käyttäytymistä koskevat tulkinnat rakentuvat myös suhteessa suomalaiseen nuorisokulttuuriin ja ”suomalaista tyttöyttä” koskeviin tulkintoihin.
Isotalo tutki vuosina 2003‒2006 toteuttamassaan kenttätyössä sukupuolierityisiä tapoja määritellä tytön mainetta.
‒ Tutkimuksen mukaan hyvä tai huono maine rakentuu somalitytön pukeutumisen, käyttäytymisen ja liikkumisen siveellisyyden ja siveettömyyden yhteisöllisissä arvioissa. Haastatteluissa siveys yhdistettiin omanarvontuntoon, vastuuntuntoon ja itsekontrolliin. Näiden tulkintojen taustalla vaikuttaa islamiin ja somalikulttuuriin liittyvä esiaviollisen neitsyyden ideaali, Isotalo sanoo väitöstiedotteessaan.
Suomalaistua voi hyvin tai huonosti
Tutkimus osoittaa, että tyttöjen käyttäytymistä koskevat tulkinnat rakentuvat suhteessa suomalaiseen nuorisokulttuuriin ja ”suomalaista tyttöyttä” koskeviin tulkintoihin.
Myönteinen suomalaistuminen tarkoitti osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan islamia, somalikulttuuria ja somalityttöysihanteita unohtamatta. Kielteisenä suomalaistumisena pidettiin suomalaistytöille mahdollisten käytöstapojen omaksumista pukeutumisen, vapaa-ajanvieton, alkoholinkäytön sekä sukupuolten välisten fyysisten suhteiden osalta.
‒ Haastatteluissa esitetyt tytön kielteisen suomalaistumisen ja tytön huonon maineen kriteerit olivat keskenään varsin yhteneväiset, Isotalo toteaa.
Isotalo esittää, että Suomessa varttuvien somalityttöjen käytös oli yksi yhteisöllinen peili, jota vasten tehtiin laajempia tulkintoja islamin, somalikulttuurin ja arvojen tilasta.
‒ Kielteiseksi suomalaistumiseksi tulkittu muutos tyttöjen käyttäytymisessä uhkasi kulttuurista jatkuvuutta ja tärkeiden arvojen välittymistä seuraaville sukupolville. Käytännössä rajanveto ei kuitenkaan ollut näin jyrkkä: ”sopivan” ja ”sopimattoman” somalityttöyden välinen eronteko oli jatkuvan kulttuurisen neuvottelun alaisena ja tulkinnat tytöille sopivasta käytöksestä vaihtelivat myös perhekohtaisesti, Isotalo huomauttaa.
Tyttö on kuin timantti
Haastatellut arvostivat islamiin ja somaliperinteeseen liittyviä käytösodotuksia ja pitivät niitä oman käytöksensä ohjenuorina.
‒ He kuvasivat tytön mainetta ja maineen kallisarvoisuutta ilmaisuvoimaisin metaforin, joilla on yhtymäkohtia somalien rikkaaseen suulliseen perinteeseen: Tyttö oli kuin tomaatti, joka ei voi kieriä ja pyöriä joka paikassa ilman kolhuja, Isotalo sanoo.
Toinen kielikuva, jota käytettiin tytön maineen vahingoittumisen herkkyydestä, vertasi tyttöjä vaaleaan kankaaseen, jossa pienikin tahra näkyi heti.
‒ Tytön kunniallisuuden merkitystä perheelle kuvattiin myös vertaamalla tyttöä arvokkaaseen timanttiin, jota haluttiin suojella ja varjella, Isotalo kertoo.
Maine rajaa liikkumatilaa
Haastatteluissa ilmeni, että somalityttöjen odotettiin poikia leimallisemmin viettävän vapaa-aikaansa kodeissa tai muissa ei-julkisissa tiloissa. Käyttäytymistä julkisissa tiloissa koskevat sukupuolitetut arviot olivatkin tärkeällä sijalla tyttöjen maineen määrittelyssä.
‒ Haastateltavat puhuivat tyttöjen ”liikaa nähdyksi tulemisesta” ja ”joka paikassa olemisesta” seksuaalimoraalisen maineen menettämisen merkityksessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, etteivätkö somalitytöt voisi viettää aikaa kaupungilla tai ylipäätään kotien ulkopuolella, Isotalo sanoo.
Olennaista oli milloin, missä ja miten paljon muut yhteisön jäsenet heitä näkivät ja miten he tyttöjen käytöksen tulkitsivat.
‒ Se, että ajanvieton tulkittiin olevan toistuvaa päämäärätöntä oleskelua tai tapahtuvan liian myöhään, sopimattomissa paikoissa tai sopimattomassa seurassa, oli vahingoksi tytön maineelle, Isotalo sanoo.
FM Anu Isotalon väitöskirja Mistä on hyvät tytöt tehty? Somalitytöt ja maineen merkitykset tarkastetaan perjantaina 7. elokuuta Turun yliopistossa.