Hyvinvointialueiden taloustilanne puhuttaa tällä hetkellä laajalti. Väestön ikääntymisen seurauksena kasvava palvelutarve, kertynyt hoitovelka, palkkaratkaisu ja kiristyvä vaatimustaso asettavat valtavat haasteet henkilöstöpulan kanssa rämpiville hyvinvointialueille.
Yli miljardin euron ennustettu alijäämä yhdistettynä tavoitteeseen kustannuskasvun taittamisesta heittää valtavan haasteen tulevien vuosien suunnittelulle. Rakenteet on luotu ja nyt olisi sisältöjen vuoro. Pelkällä palveluverkon muokkauksella tai saatavuuden lisäämisellä ei tavoitteita tulla saavuttamaan, jos ei todella mietitä kansalaisille tarjottavien palveluiden sisältöjä. Pitää kyetä tekemään oikeita asioita oikea-aikaisesti.
Sisältöjen tarkasteluun linkittyy läheisesti myös vaikuttavuus. Sen suhteen etenkin terveydenhuollon alueella on vielä paljon tehtävää. Länsimaisten terveydenhuoltojärjestelmien sisältä on esitetty arvioita, että 10–30 prosenttia tehdyistä tutkimuksista, annetuista hoidoista tai toiminnan muista sisällöistä olisi niin sanottua ”vähähyötyistä” eli hyödytöntä tai jopa haitallista. Järjestelmissä on vaihteleva määrä erilaista vaikuttamatonta toimintaa.
Tätä sisältyy potilashoidon lisäksi henkilöstöpolitiikkaan, hallintorakenteisiin, johtamismalleihin, työnjakoon, toimintojen päällekkäisyyksiin, suoranaisiin virheisiin tai vaikkapa ICT-maailmaan.
Jos nykyisessä järjestelmässämme olisi esimerkiksi kymmenen prosenttia vähähyötyisiä hoitoja ja lisäksi vielä muuta vaikuttamatonta hukkaa, voidaan vaivatta nähdä näihin kytkeytyvä miljardien säästöpotentiaali. Tämän pitäisi herättää jokaisen edes välillisesti järjestelmän kantokyvystä vastuussa olevan mielenkiinto. Paras keino säilyttää totutun kaltainen väestölle hyvinvointia tuottava laadukas palvelutaso, on tunnistaa ja hankkiutua eroon kaikesta vaikuttamattomasta ja haitallisesta. Näin säästetään vähähyötyiseen toimintaan menevät resurssit ja saadaan ohjattua ne vaikuttavampaan käyttöön.
Myös ammattilaisten panos tulee kohdentaa oikein. Lääkäreiden loputonta byrokraattista taakkaa on kevennettävä, työnjakoa tarkasteltava ja annettava ammattilaisille mahdollisuus keskittyä omaa osaamista vastaavaan työhön. Tämä koskee niin hoitajia kuin lääkäreitä. Tietojärjestelmät ja digitalisaatio on valjastettava palvelemaan ammattilaisia eikä päinvastoin. Vaikuttavuus on tässäkin avainsana.
Historiallinen hallinnon uudistus antaa vihdoin mahdollisuuden tarkastella koko sote-kenttää sisältöineen yhtenä kokonaisuutena. Vauhdilla ikääntyvä väestö ja tästä seuraava kasvava palveluntarve velvoittavat kääntämään kaikki kivet, jotta valtavan kallis hukka ei verottaisi valmiiksi rajallisia resurssejamme entisestään. Työhön tarvitaan kaikkia sote-alan ammattilaisia, mutta lopullinen vastuu on poliitikoilla ja johtavilla viranhaltijoilla. Vaikuttavuuteen ja sen lisäämiseen on pyrittävä kaikin keinoin, mutta yhtä tärkeää on hankkiutua aktiivisesti eroon kaikesta vaikuttamattomasta ja haitallisesta.
Tämä koskee niin erikoissairaanhoitoa kuin perusterveydenhuoltoa, erottelematta sen kummemmin yksityistä ja julkista sektoria. Vaikuttamaton terveydenhuolto ei ole hyväksyttävissä, oli toimija kuka tahansa.
