Työnantajan toimintaa saa arvostella julkisesti, mutta lojaliteettivelvoite asettaa reunaehtoja arvostelun tyylille, kertoo Helsingin Sanomat.
Lojaliteettivelvoitteen mukaan työntekijän on ”vältettävä toiminnassaan kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa”.
Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) arvioivan lojaliteettivelvollisuuden ja sananvapauden suhdetta usein sen kautta, onko työntekijä pyrkinyt puuttumaan epäkohtiin sisäisesti ennen kuin hän on tehnyt niistä julkisia.
– Jos sisäinen vaikuttaminen ei ole johtanut parannuksiin, niin silloin työntekijä voi ottaa yhteyttä toimittajiin tai hankkia asialleen julkisuutta kirjoittamalla sosiaaliseen mediaan. Tällöin kritiikin on kuitenkin oltava sävyltään asiallista ja faktoiltaan todenmukaista, Korpisaari sanoo Helsingin Sanomille.
Työnantajan julkinen arvostelu on Korpisaaren mukaan toisinaan myös yhteiskunnallisesti välttämätöntä.
– Yleisöllä on oikeus tietää, jos työpaikalla on esimerkiksi sellaisia ongelmia, jotka vaarantavat työntekijöiden tai muiden ihmisten turvallisuuden, Korpisaari sanoo.
– Julkisen sektorin työnantajien kohdalla kyse on ihan jo veronmaksajien oikeudesta tietää, mutta myös pörssiyhtiöihin liittyy julkisia intressejä. Niin osakkeenomistajille kuin yrityksen tuotteiden tai palveluiden käyttäjille tai mahdollisille ostajille voi olla merkityksellistä, toimiiko yritys oikeudellisesti ja eettisesti oikein, hän jatkaa.
Työnantajia arvostellaan usein myös anonyymisti netin keskustelupalstoilla tai sosiaalisessa mediassa. Nimettömän palautteen perusteella on usein vaikea tietää, onko henkilö oikeasti töissä yrityksessä. Kyse voi olla myös mustamaalauksesta.
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Vilma Luoma-ahon mukaan nimettömyys voi olla työntekijälle myös keino suojella asemaansa työyhteisössä ja mainettaan työmarkkinoilla.
– On vaikea kuvitella sellaista työnantajaa, joka pillastuisi yhden yksittäisen työntekijän sanomisista. Nimettömyydessä on kyse siitä, ettei työntekijä halua joutua kritiikkinsä takia huonompaan asemaan työyhteisössään tai kasvattaa itselleen mainetta siltojen polttajana, hän sanoo Helsingin Sanomille.