Suomessa asuvat venäläisaktivistit kertovat kokevansa häirintää. Heitä seurataan kadulla, häiriköidään puhelimitse ja aktivistien sisäisiin keskusteluryhmiin tulee uusia jäseniä haastamaan riitaa. Venäläisiltä verkkosivuilta löytyy mustamaalaavia juttuja oman nimen ja kasvokuvan kanssa.
Helsingin Sanomien haastattelemat venäläistaustaiset aktivistit Elvira Kim ja Dmitri Repin haluavat kertoa kokemuksistaan julkisesti.
Muutama vuosi sitten Suomeen muuttanut Elvira Kim toimii venäjänkielisessä Tampere sotaa vastaan -ryhmässä. Ryhmä osoittaa mieltään erityisesti Venäjän Ukrainassa käymää sotaa vastaan. Ryhmällä on sosiaalisessa mediassa kaikille avoimia ryhmiä ja pikaviestipalveluissa sekä avoin että suljettu keskusteluryhmä. Tammikuussa aktivistien tietoja ja valokuvia päätyi yllättäen venäjänkielisille verkkosivuille. Suomessa asuvien venäläisaktivistien väitettiin valmistelevan ”terroristista ja kumouksellista toimintaa”. Jutuissa julkaistiin esimerkiksi aktivistien kuvia, nimiä ja muita henkilötietoja. Kimiä kuvailtiin ”tunnetuksi radikaali-aktivistiksi”.
Viisi vuotta sitten Suomeen muttanut Dmitri Repin toimii myös Tampere sotaa vastaan -ryhmässä. Hän kertoo osoittaneensa mieltä Tampereen keskustassa joka sunnuntai kuluneen vuoden aikana.
– Voisi sanoa, että olen ollut mielenosoitusten kasvot jo lähes vuoden ajan, touko-kesäkuusta alkaen, Repin sanoo Helsingin Sanomille.
Myös Repinin tiedot olivat venäläisjulkaisuissa mustamaalattujen joukossa. Hän suhtautuu mahdolliseen vakoiluun rauhallisesti, mutta on huolissaan Venäjällä asuvista sukulaisistaan ja ystävistään. Venäjän armeijassa palvelleella Repinillä ei ole aikeita käydä Venäjällä, koska voisi joutua Ukrainaan tai vankilaan aktivismin vuoksi.
Repinin mukaan jotkut Venäjältä lähteneet eivät pelon vuoksi uskalla tulla mielenosoituksiin tai he yrittävät peittää kasvojaan. Osan on edelleen käytävä Venäjällä esimerkiksi huolehtimassa sairaasta sukulaisestaan. Heillä on hyvä syy pelätä myös oman turvallisuutensa puolesta.
Monet Suomessa asuvat venäläiset pelkäävät kommentoida Venäjän toimia ja maan tilannetta medialle. Pelkona on, että länsimedioiden materiaalia voitaisiin käyttää heitä vastaan Venäjällä. Lisäksi huolta aiheuttaa mahdollinen puhelinvakoilu, jolloin epävarmuutta aiheuttaa se, mistä asioista Venäjällä asuvien sukulaisten tai ystävien kanssa uskaltaa puhua.
Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, pakolaisvakoilu ei ole Suomessa kriminalisoitu. Pakolaisvakoilun kriminalisointi nousi esille 1990-luvulla ja uudelleen vuonna 2012, jolloin Supo teki kriminalisoinnista aloitteen oikeusministeriölle. Asia ei kuitenkaan edennyt laiksi asti.
Supon apulaispäällikkö Teemu Turusen mukaan pakolaisvakoilun kriminalisointi ei lopettaisi vakoilua, mutta se antaisi parempia työkaluja puuttua siihen ja näyttää rikos toteen.
– Kriminalisointi olisi myös selkeä signaali siitä, mitä pidämme hyväksyttävänä yhteiskunnassa – myös vieraille valtioille, Turunen sanoo Helsingin Sanomille.
– Jos esimerkiksi tavanomainen laiton uhkaus tapahtuu vieraan valtion hyväksi ja toimeksiannosta, loukkaa se paitsi uhrin oikeuksia myös Suomen valtiollista suvereenisuutta, Turunen sanoo.
Hän myös muistuttaa, että osa siitä toiminnasta, jota kutsutaan pakolaisvakoiluksi, voi jo nyt täyttää jonkin rangaistavaksi säädetyn teon tunnusmerkistön. Kysymys voi olla esimerkiksi laittomasta uhkauksesta, viestintärauhan rikkomisesta tai vainoamisesta.
