Helsingissä on kaupunginosia, joilla alueesta puita on vain joitakin sadasosia, kertoo Helsingin Sanomat.
– Ongelma on se, ettei puustoa voi laajentaa enää lisää, koska alue on rakennettu niin täyteen, sanoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori Antti Kinnunen.
Viime vuonna voimaan astunut EU:n ennallistamisasetus käytännössä vaatii, että puiden latvustot kattavat vähintään kymmenesosan Suomen kaupunkien pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä pk-seudun kaupungit täyttävät tavoitteen koko kaupungin tasolla.
– Jos jatkamme rakentamista samalla tavalla kuin tällä hetkellä ja teemme samanlaista kaupunkikuvaa kuin nyt, menisimme [vaatimuksista] tulevaisuudessa reippaasti ali, Kinnunen arvioi.
Tutkijoiden mukaan riittävä latvuspeitto eli puiden peittämä alue olisi kaupunginosittain 30 prosenttia tai enemmän. Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla on yhteensä yli 70 kaupunginosaa, joissa tämä raja ei täyty.
Helsingissä vähiten puita on Sörnäisissä, Kaartinkaupungissa ja Kampissa.
Koko Helsingin latvuspeitto on 33 prosenttia, mutta tutkijoiden mukaan puiden määrää pitää seurata ja kehittää kaupunginosa- ja korttelitasolla, koska niiden hyödytkin, kuten esimerkiksi hellejaksojen viilentäminen, ovat paikallisia.
Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki sanoo, että vihreydelle voisi olla tilaa, jos liikenne- ja pysäköintialueita suunniteltaisiin paremmin. Myös jos rakennettavalla tontilla on puustoa, sen säilyttämiseksi pitäisi tehdä aina kaikkensa.
– Uusien tonttien työmailla nähdään valitettavan usein sitä, että heti ensi alkuun kaadetaan kaikki puut ja kärrätään maaperä pois. Hävitetään siis kaikki ne luonnon resurssit, mitä meillä siinä paikassa on. Uusi puuhan ei korvaa vanhaa kuin vasta noin 50 vuoden kuluttua.