Helsingin yliopiston työelämäprofessorin Vesa Vihriälän mukaan korkeakoulujen lukukausimaksuille on olemassa hyvät perusteet, professori kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.
Vihriälän kirjoitus on vastine lehdessä 1.3. kirjoitukseen, jossa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ainejärjestöjen edustajat kritisoivat valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa esitettyä ajatusta, jonka mukaan korkeakoulujen lukukausimaksuja kannattaisi harkita.
Vihriälän mukaan ainejärjestöjen esittämä kritiikki on heikosti perusteltu.
– Pääperuste oli se, että maksut vaarantaisivat tasa-arvon opiskeluun pääsyssä. Lisäksi viitattiin opiskelijoiden pienituloisuuteen ja korkeakoulutuksen hyötyjen ulottumiseen laajemmalle kuin vain maksuttoman tutkinnon suorittajiin. Ensimmäinen väite on huonosti perusteltu ja kaksi jälkimmäistä eivät ole syitä pidättäytyä maksuista, kirjoittaa professori.
Professorin mukaan maltilliset lukukausimaksut kompensoituvat korkeakoulutetuilla merkittävästi korkeampina elinkaarituloina.
– esimerkiksi 2 000 euroa vuodessa eli 12 000 kuudessa vuodessa, ei ole suuri ”omavastuu” opetuksen aiheuttamista kustannuksista. Korkeakoulusta valmistuvien elinkaaritulot ovat keskimäärin useita satojatuhansia euroja suuremmat kuin niillä, jotka jäävät toisen asteen koulutuksen varaan.
Vihriälä huomioi myös korkeakoulutetut, joiden tulot jäävät keskimääräistä pienemmiksi.
– Jos maksuun kytketään automaattinen laina, jonka takaisinmaksu riippuu valmistuneen tulotasosta, taakka jää pieneksi tai nollaan myös keskimääräistä pienempiä tuloja ansaitseville korkeakoulutetuille, kirjoittaa professori vastineessaan.
Lukukausimaksujen puolesta puhuvat myös esimerkit Iso-Britanniasta, jossa sosioekonomisesti heikommasta asemasta tulevat opiskelijat, eivät ole kärsineet kohonneista lukukausimaksuista. ”Pikemminkin päinvastoin” huomauttaa Vihriälä.
– Tämän voi olettaa johtuvan lukukausimaksujen mahdollistamasta aloituspaikkojen lisäyksestä ja mainitusta tulosidonnaisesta lainajärjestelystä.
Professorin mukaan ongelma onkin opiskelupaikkojen määrä, joita tulisi kyetä lisäämään, mutta tämän rahoitus on iso ongelma. Julkisen talouden kokonaistilanne vaatii kokonaismenojen leikkaamista, eikä oppimistulokset parane ilman lisäresursseja.
– Tämän vuoksi korkeakoulutuksesta suurta yksilöllistä hyötyä saavien pieni osallistuminen koulutuksen kustannuksiin olisi yleisen edun mukaista.
