Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa meneillään olevan tutkimuksen mukaan ikäihmisten suhtautuminen robotteihin on myönteinen, kun taas hoivahenkilökunta saattaa suhtautua robotteihin varauksella.
– Robotiikan käyttöön hoitotyössä liittyy vahva mustavalkoinen ajattelu. Osalla on suuri innostus, ja se nähdään mahdollisuutena kehittää palveluja ja samalla ylläpitää omaa ammatillista kehittymistä. Toisaalta osa henkilökunnasta kokee robotiikan nykyajan ’hömpötyksenä’, pelkää menettävänsä työpaikkansa tai on huolissaan asiakkaiden saaman inhimillisen hoivan laadun heikkenemisestä, kertoo tutkimusta johtava professori Helinä Melkas.
Hoivahenkilökunnan negatiivinen suhtautuminen usein kuitenkin muuttuu, kun ikäihmisten kokemukset osoittavat robotin hyödyt.
– Robotiikan käyttöönotto on koko työyhteisön asia: työntekijät tarvitsevat aikaa opetella ja miettiä, miten se sopii omaan työyhteisöön ja mitä tehtäviä sillä voi järkevästi tehdä. Myös eettisiä kysymyksiä on tärkeää pohtia etukäteen: miten esimerkiksi muistisairaille puhutaan robotista ja miten selitetään, mikä se on ja mitä se tekee, Melkas kertoo.
Hyvinvointi- ja terveyspalveluissa käytettävät robotit voidaan yliopiston mukaan jakaa kuntoutuksen laitteisiin ja proteeseihin sekä lääketieteellisiin, laitosympäristön ja henkilökohtaisiin avustaviin robotteihin.
Roboteista keskustelemisen hankalaksi tekee se, että robotteja on lukuisia erilaisia. Hoivatyössäkin voidaan Melkaksen mukaan hyödyntää robotteja aina pehmoeläintä muistuttavasta robotista isoihin kävelytysrobotteihin asti, joita käytetään fysioterapian tukena esimerkiksi aivoinfarktipotilaiden kuntoutuksessa.
Meneillään olevassa tutkimuksessa palveluroboteilla tarkoitetaan etenkin henkilökohtaisia avustavia hoivarobotteja. Lahden kokeilussa oli käytössä yksi hoivatyössä avustava, Ilonaksi nimetty Zora-humanoidirobotti.
Lahden ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijat tuottivat Ilona-robottiin erilaisia sisältöjä, kuten pelejä ja liikuntaohjeita, ja avustivat robotin käyttöönotossa. Ilona ohjasi asiakasryhmälle kuntouttavia sessioita, jumppatuokioita, keskustelutuokioita ja se soitti myös musiikkia. Jokaisessa robotin ohjaamassa sessiossa oli hoitaja mukana.
– Ikäihmiset kokivat Ilonan mielekkääksi ja virkistäväksi kaveriksi, mikä tuo vaihtelua arkeen. Oli toki heitäkin, jotka eivät robotista pitäneet. He saivat luonnollisesti lähteä pois niistä tilanteista, Melkas kertoo.
Tutkimukseen kuuluu myös selvitys, jolla kartoitettiin kentän eri toimijoiden asenteita sekä aloja, missä ja miten robotteja voisi hyödyntää. Kysely lähetettiin kaikille kansanedustajille, ministeriöihin, kaikkiin kuntiin ja sairaanhoitopiireihin sekä yrityksille ja palveluntarjoajille, jotka toimivat robotiikan alalla tai palvelualalla.
– Vastanneilla on positiivinen asenne robottien käyttöön hyvinvointipalveluissa. Valtaosalla ei ollut omaa kokemusta mutta mielikuvat ovat muuttuneet viime vuosina positiivisemmiksi, kun tieto on lisääntynyt esimerkiksi median kautta. Robotit eivät ole uhka vaan tuovat myös mahdollisuuksia, Melkas muistuttaa.
Robots and the future of welfare services -hankkeessa ovat LUT:n lisäksi mukana Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, VTT ja Laurea-ammattikorkeakoulu. Hankkeessa on myös laadittu tiekartta hoivarobotiikalle Suomessa.