Terveydenhuollon johtamisen professori Pasi-Heikki Ranniston mukaan huonoa palvelua on ajoittain sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
– Jos sairaanhoitopiirin mielenterveysyksikössä teipataan asiakas tuoliin, kyseessä on törkeä hoitajan tekemä virhe, johon kiire on vaikuttanut. Jos yksityisellä sektorilla saa huonoa palvelua, koko yksityistä palvelutuotantoa pidetään epäeettisenä, Rannisto kirjoittaa Helsingin Sanomien vieraskynässä.
Hän toteaa, että molempien sektorien palvelutuotannon ongelmat johtuvat viime kädessä huonosta johtamisesta ja heikosta organisaatiokulttuurista. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteisyrityksillä on toisaalta saavutettu keskimääräistä parempia tuloksia.
– Usein yhteisyrityksen osake-enemmistö on yksityisellä palveluntuottajalla ja palveluja ostava kunta on vähemmistöosakkaana. Yhteisyrityksissä palveluita on pystytty tuottamaan korkealaatuisina ja tehokkaina, Rannisto sanoo.
Professorin mukaan julkisessa keskustelussa tulisi keskittyä sote-palvelujen sisältöön ja laatuun riippumatta siitä, millä tavoin palvelut on tuotettu.
– Hoitajamitoituksen sijaan kannattaisi puhua asiakaslupauksesta eli siitä, millaiseen elämään asiakas on oikeutettu ja mitä sen saavuttamiseksi tarvitaan. Kysymys ei ole pelkästään resursseista, vaan myös riittävän selvästä poliittisesta ohjauksesta ja oikeanlaisesta johtamisesta, Pasi-Heikki Rannisto toteaa.
Kunnat voisivat tehostaa valvontaa
Tällä hetkellä vastuu julkisten palveluiden järjestämisestä on kunnilla ja sote-uudistuksen jälkeen maakunnilla. Järjestäjillä on täysi valta määrittää laatukriteerit sellaisiksi, että palvelun laatu pysyy korkeana ja hoitajia on tarpeeksi. Myös seurannan riittävyydestä voitaisiin huolehtia jo nykyisin.
Palvelutuotantoa koskevan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kunnat ovat usein yrittäneet saada tuottajalta sopimuksessa määriteltyä parempaa palvelutasoa ilman erillistä korvausta.
– Tällöin ongelma ei johdu palveluntuottajasta vaan tilaajasta, joka on pyrkinyt alun perin halpaan – usein huonoon – ratkaisuun. Julkista sektoria edustava ostaja on näissä tapauksissa maksimoinut oman taloudellisen hyötynsä, ei tuottaja, Rannisto sanoo.