New Timesin haastattelussa Mihail Hodorkovski kertoo yksityiskohtaisesti vapautumisensa tapahtumia.
Vankilasta pois kuljetusta selviteltäessä toimittaja kysyy ”kertoivatko he, että he vievät sinua maanpakoon”.
Hodorkovski vastaa selittämällä, että hänen mielestään puhuminen virkailijoiden tai muiden kanssa ei ollut minkään arvoista.
”Kymmenen (vankeus)vuoden aikana opin ymmärtämään täydellisesti, kenellä oli mitäkin päätösvaltaa ja kuka teki päätöksiä. Vain yksi henkilö tekee minua koskevia päätöksiä. Ja teki kaikkien näiden kymmenen vuoden ajan. Yksi mies. Kaikki muut näissä koko maailman päätöksissä voivat lisätä tai vähentää viisi kopeekkaa… Näille ihmisille (virkailijoille) puhuminen oli mahdollista vain jos oli halua luoda skandaali, ja itse asiassa luoda skandaali nimenomaan oman tyydytyksen takia. Minä en saa tyydytystä turhista keskusteluista”, hän toteaa.
Toisessa yhteydessä hän toteaa, että ”kukaan ei koskaan rikkonut mitään tyhmiä oikeuksiani. Rikkomuksessa oli aina kyse suuresta luokasta. Mutta pikkuasioissa, Luojan kiitos, he vain noudattivat lakia”.
Mihail Hodorkovskin mukaan kukaan ei kertonut hänelle mitään Saksan hallituksen ja Venäjän välisistä, häntä koskeneista neuvotteluista.
Hän sanoo pakanneensa paperinsa Sekeen (Sgeza) vankilassa Karjalassa kuultuaan radiosta presidentti Vladimir Putinin sanoneen, että armahdusta on harkittu.
Seuraavana yönä Hodorkovski oli herätetty kello 2.30 ja ajettu Petrosavodskin (Petroskoin) lentokentälle. Sieltä hänet oli lennätetty Pietarin Pulkovoon ja sieltä Berliiniin. Hän ei tiennyt määränpäätä, ”mutta minulla oli varsin hyvä arvaus”.