Yrittäjä-kansanedustaja Hjallis Harkimo (kok.) kirjoittaa Iltalehden blogissa kuunnelleensa erittäin tarkasti Nobel-voittaja Bengt Holmströmin juhlapuhetta eduskunnassa keskiviikkona.
– Enkä pettynyt. Älykäs mies puhui kaiken lisäksi niin yksinkertaisesti, että minäkin ymmärsin, mitä hän sanoi.
Harkimon mukaan ”ainoa ongelma tämmöisissä puheissa on, että poliitikot kentän eri laidoilla poimivat niistä itselleen sopivat kohdat”.
– Niillä sitten repostellaan, otetaan sitaatteja irti asiayhteydestään tai vähintäänkin kokonaisuudesta. Välitetään siis eteenpäin irtolauseita, ei mitään kokonaisviestiä, Harkimo kirjoittaa.
– Holmströmin puheessa toiset kuulivat vain ajatuksen ”julkista sektoria pitää supistaa” ja toiset että ”julkinen sektori ei ole niin tehoton kuin väitetään”. Eräskin kollegani eduskunnasta sanoi heti lähtiessään, että ”fiksusti puhui Holmström, siinä näit, ei terveyskeskuksia pidä yhtiöittää”.
– No ei hän siitä kyllä puhunut sanaakaan – sitä paitsi oppositio sekoittaa aina yhtiöittämisen ja yksityistämisen, vaikka niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Joillekin tuollaiset kysymykset ovat näköjään vaikeita hahmottaa.
Fiksuin kohta Bengt Holmströmin puheessa oli Hjallis Harkimon mukaan huomio tavallaan varsin arkisesta asiasta.
– Holmström puhui amerikkalaisesta yliopistojärjestelmästä. Jenkeissä mennään yhdestä ovesta sisään, sitten voi lukea mitä haluaa ja löytää sen oman polkunsa. Sitten kun on löytänyt oman alansa, voi keskittyä siihen ja kehittää itseään vaikka kuinka pitkälle. Kun taas Suomessa nuoren pitää hakea määrätylle alalle, vaikka hän ei ole edes varma, onko se oikea ala.
Harkimo sanoo miettineensä omia poikiaan. Vanhin olisi välttämättä halunnut ammatilliseen, mutta isä pakotti hänet lukemaan ylioppilaaksi.
– Suomessa on ihan pielessä se, että kuusitoistavuotias joutuu päättämään, haluaako hän lukea ylioppilaaksi vai haluaako ammatilliseen koulutukseen. Mielestäni sen ikäinen ei kykene tekemään tämmöistä päätöstä.
– Toki ammatillisen koulutuksen jälkeen voi jatkaa opintojaan, mutta vaikeampaa se on. En ole koskaan ymmärtänyt, miten 16-vuotiaalle voi aueta tässä vaiheessa, mitä hän haluaa isona tehdä.
Koulutuksessa Harkimon mielestä ”tärkeintä on, että kaikki löytävät ne alat, joista he ovat kiinnostuneet ja missä heillä on intohimoa. Silloin syntyy tuloksia”.