Kansanedustaja Hjallis Harkimo (kok.) kirjoittaa Savon Sanomien blogissaan, että eduskunnassa lähtökohtainen oletus on, että työkaveri ei varmasti ole puhunut totta.
– Ainakaan kokonaan. Eikä ainakaan sen jälkeen, kun sanoja tulkitaan ja väännellään tarpeeksi – varmasti löytyy näkökulma jonka mukaan kaverin puhe ei ollut pelkkää faktaa. Ja jos ei aivan valehdellut, niin varmasti hän puhui muunneltua totuutta. Joskus muutaman päivän päästä annetaan se mahdollisuus, että joku on joskus puhunut totta tai ei ole tarkoituksella valehdellut, Harkimo kirjoittaa.
Hän ehdottaa poliitikoille rehellisyyttä.
– Mutta kukaan ei uskalla. Sen sijaan joka asiasta tulee sitten tipoittain tietoa myöhemmin eikä kukaan ota enää selvää, että mitä on tapahtunut.
– Se tietysti sopii poliitikoille, jotka monet ovat sitä mieltä, että heillä on suorastaan oikeus tällaiseen vastuunpakoiluun. Samalla tavalla kuin he eivät katso valheiksi katteettomia vaalilupauksiakaan. Ihmetyksellä seuraan, olankohautuksella ohitetaan se, että omat lupaukset äänestäjille eivät ole lähelläkään toteutua.
Harkimon mukaan hän yrittää kuvata sitä, että koko poliittinen järjestelmä rakentuu epäluottamukselle.
– Media on siinä mukana – toimittajat näyttävät kilpailevan nimenomaan siitä, kuka saa yksittäisen ministerin tai kanisterin pahimpaan satimeen. Ei siis ole ihme, että koko demokraattisella järjestelmällämme on uskottavuusongelmia.
– Mutta se haaste ei ratkea sillä, että väijytään jokaista poliitikon sanaa ja jäädään jumiin yksittäisiin lauseisiin ja tilanteisiin. Siinä puuhassa kaikki saavat kyllä leipää ja sirkushuveja, mutta samaan aikaan valtakunnan rakenteet rapisevat yhä huonompaan kuntoon.