Harry ”Hjallis” Harkimo kirjoittaa Savon Sanomien blogissaan kansanedustajien vaikeasta tilanteesta omantunnonkysymysten kohdalla.
– Nämä ovat kysymyksiä, joihin vaaditaan kansanedustajilta kantoja ja vastauksia aivan samoin kuin siitä, miten suomalaista yhteiskuntaa pitäisi kehittää taloudellisesti.
– Välillä tuntuu hankalalta ottaa noin isoihin kysymyksiin joko-tai -kantaa, asiat kun eivät ole koskaan kovin mustavalkoisia.
Harkimo painottaa asioihin perehtymistä ja kysymysten perinpohjaista pohtimista. Hän myöntää, ettei hänellä ollut erityistä kantaa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.
– En kokenut olleeni lain erityinen kannattaja. Mutta lopulta päätös oli helppo, sillä ajattelen, että ihmisillä on oikeus tehdä mitä heitä huvittaa, jos siitä ei ole muille haittaa. Niinpä kannatin lakia. Se oli kysymyksenä lopulta yksinkertainen.
Eutanasiasta Harkimo sen sijaan jättäisi mieluiten äänestämättä. Kysymys on hänestä monitahoinen.
– Miten osaamme arvioida, että eutanasiaa pyytävä on itselleen ”normaalissa” kunnossa? Kuka tekee päätöksen, jos ihminen ei itse pysty kommunikoimaan – onko silloin enää kyse ihmisen omasta tahdosta, vaikka se olisi hoitotestamentissa tai muussa kirjoitettu?
Harkimon mielestä puolueiden ryhmäkurin pitäisi ehkä olla käytössä myös omantunnon kysymyksissä. Se parantaisi hänen mukaansa myös äänestäjän kuluttajansuojaa.
– Ymmärrän tietysti, että me kansanedustajat saamme palkkamme siitä, että teemme päätöksiä, jotka on jossain vaiheessa pakko tehdä. Rohkenen näin kuitenkin muistuttaa, että olemme vain ihmisiä, Hjallis Harkimo kirjoittaa.
– Lopulta on jopa niin, että he, joilla on kaikkein voimakkaimmat ja selkeimmät näkemykset kaikesta, eivät ehkä ole miettineet ihan jokaista jatkokysymystä. Joskus huudetaan lujaa, jotta monimutkainen asia saadaan näyttämään yksinkertaiselta.