Kansanedustaja Hjallis Harkimo kolumnoi Iltalehdessä otsikolla Media on kuin meri. Hänen mielestään lehdistön perussäännöt ovat yksinkertaisia: ei kannata sanoa mitään jos ei ole järkevää sanottavaa, selittely on tyhmää ja antaa sekavan kuvan, pitää olla jämäkkä.
– Kaikkein tärkeintä on kuitenkin avoimuus ja rehellisyys. Kun puhuu sitä mitä oikeasti ajattelee, ei tarvitse seuraavassa haastattelussa miettiä mitä tuli viimeksi sanottua. Eli pitää tietää mistä puhuu ja valehdella ei saa.
Hjalliksen mukaan joskus asioista tehdään tarpeettoman vaikeita, kun ”yritetään kontrolloida jonkinlaista julkisuuskuvaa”.
– Tämän olen huomannut nyt politiikassakin. Puolue haluaa kovasti ohjata ja neuvoa, että koska saa puhua ja koska ei saa ja miten täällä me täällä nyt yhdessä käyttäydymme. Vähän niin kuin oltaisiin jossain lastentarhassa, Hjallis Harkimo kirjoittaa.
– Media on samanlainen kuin meri. Sitä ei voi hallita, mutta sen kanssa pystyy elämään. Varsinkin jos suunnittelee reittinsä hyvin. Silti hyvän asian saa näyttämään huonolta, jos viesti on epäselvä.
Tämä on käynyt hänen mukaansa syksyn aikana selväksi.
– Hallitus on tehnyt hyviä päätöksiä, mutta tiedottaminen on täysin onnetonta. Koko hommasta on jäänyt sekavampi kuva kuin mikä on ollut totuus. Nyt näyttää siltä, että mikään ei ole kenenkään hallussa.
– Ja kun ammattilaisten viestinnän lisäksi poliitikot tekevät omia ulostulojaan irtopisteiden perässä, niin onhan se selvä, että syntyy sekavaa jälkeä.
Hän pitää riman alituksena valtiovarainministeriötä, joka keräsi luottotoimittajia, joille asia esiteltiin ennen muuta julkisuutta.
– Voiko tökerömmin toimia näin isossa asiassa?, hän kysyy.
– Tällä viikolla on huudeltu, että ministeriöt eivät saisi suunnitella viestintäänsä sillä tavalla niin tarkkaan kuin nyt on ilmennyt hallintarekisteriasiassa. Minä ajattelen kyllä, että ministeriöiden ja valtioneuvoston pitäisi miettiä viestintäänsä huomattavasti enemmän ja tarkemmin kuin tähän asti.