Yrittäjä-kansanedustaja Hjallis Harkimo (kok.) sanoo Iltalehden kolumnissaan, että aika kansanedustajana on saanut hänet pysähtymään uudella tavalla joidenkin asioiden äärelle, joiden ilmeistä kummallisuutta hän ei ole aiemmin täysin tajunnut. Yksi niistä on valtion ja kuntien hankkeiden johtaminen, kustannushallinta sekä vastuiden lähes täydellinen puuttuminen.
Harkimon mukaan voisi ymmärtää, jos julkiset hankkeet ylittäisivät aikataulunsa ja kustannusarvionsa muutamalla kuukaudella tai miljoonalla. Sen sijaan ne saattavat moninkertaistua projektien kestäessä.
– Länsimetron alkuperäinen 700 miljoonan euron budjetti on nyt lähes tuplat. Olympiastadionin remontti arvioitiin 200 miljoonan urakaksi, lopullinen summa on jossain 300 miljoonan euron tietämillä. Tilanne on niin surkuhupaisa, että radiossa pyörivät mainokset, jolla houkutellaan yksityisiä ihmisiä stadionin irtaimiston maksajaksi, Hjallis Harkimo kirjoittaa.
– Silloinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki vakuutti stadionprojektin alkaessa, että enempää ei valtio tule antamaan. Nyt Arhinmäki on ollut aika hiljaa – hän vastaa kuitenkin poliittisesti projektista ja on joutunut syömään sanansa niin monta kertaa, että nälkä on varmasti lähtenyt.
Harkimon mielestä Olympiastadionin kohdalla ”kohonneen hintatason” syyttäminen on täysin käsittämätöntä. Tuollainen asia pitäisi tietysti ottaa huomioon jo koko projektin suunnitteluvaiheessa.
– Hartwall Areena maksoi 50 miljoonaa euroa. Valtio antoi 3,3 miljoonaa euroa, lainaa otin 12,3 miljoonaa euroa ja loput piti kerätä itse. Pankit eivät hyväksyneet yhtään lisärahoitusta, joten oli selvittävä niillä, mitä oli. Ei siinä ollut mahdollisuuksia muuhun kuin aina yrittää miettiä, voiko jonkun asian tehdä järkevämmin ja halvemmalla, hän vertailee.
Julkisella puolella olisi kansanedustajan mielestä pakko löytää keinoja siihen, että hankkeiden johtajilla ja heidät valinneilla poliitikoilla olisi jonkinlainen aito vastuu löperöstä toiminnasta.
– Nyt he paukuttelevat kokouksissaan lisäbudjetteja meidän rahoistamme ja nostelevat käsiään, Harkimo toteaa.
– Leikillisesti olen joskus toivonut, että kaupungin joku osasto voisi mennä ”konkurssiin” ja vastuulliset menettäisivät työpaikkansa tai luottamusasemansa – konkurssihan on edessä yksityisellä yrityksellä, jos kustannuksissa ei pysytä.
Vähintäänkin hänen mielestään olisi sen muutoksen aika, ettei isoja rakennusprojekteja johtaisi poliittisin perustein valittu ihminen vailla vastuuta menojen moninkertaistumisesta.