Kokoomuksen kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo kirjoittaa Iltalehden kolumnissaan paikallisesta sopimisesta.
– Miten voi olla, että edes valtiovalta ei kykene murtamaan tätä vuosikausia vallinnutta järjestelmää, että palkansaajajärjestöt päättävät tämän maan asioista? Miten on mahdollista, että saavutetuista eduista ei voida luopua, vaikka maa on tässä kunnossa?. hän kysyy.
– Jossain vaiheessa Suomi törmää seinään ja siinä vaiheessa on pakko antaa periksi. Esimerkiksi paikallinen sopiminen on ainoita yhteisesti sovittavissa olevia tapoja nostaa yritysten kannattavuutta ja Suomen kilpailukykyä. Mutta mitä järkeä on paikallisella sopimisella, jos työehtosopimukseen tulee pykälä, että henkilökohtaisen TES:n mukaisen palkan alle ei voida paikallisesti neuvottelemalla mennä? Minulla näköjään riittää kysymyksiä.
Harkimon mukaan koko paikallisen sopimisen idea on muuttaa vanhanaikaista systeemiä, jossa ylhäältä päin päätetään, minkä verran yrityksellä on varaa maksaa palkkaa ja minkä summan alle kukaan ei muka suostu tekemään töitä. Hänen mielestään nykyinen systeemi on ”melkoista jäykkyyttä, melkoista yksilön päätöksentekokyvylle naureskelua”.
– Jokainen yritys on erilainen ja jokaisella on erilaiset toiminta-edellytykset. Siksi palkoista ja työajoista ja ehdoista pitää jokaisen yrityksen sopia sisäisesti. Jotta systeemi saataisi läpinäkyväksi, työntekijät pitäisi ottaa mukaan päättäviin elimiin, joko johtoryhmään tai pörssiyhtiöissä hallituksiin. Näin työntekijät ymmärtävät yrityksen taloudellisen tilanteen ja menestymismahdollisuudet – näkemykset työnantajan kanssa lähentyvät, näin uskon.
– Paikallinen sopiminenhan on myös työntekijän etu. Näin voidaan sopia työajoista, lomista ja muista työntekijään liittyvistä asioista – ilman että täytyy plärätä monisivuista työehtosopimusta. Kenen etu on se, että jos yrityksellä menee huonosti, se ei voi laskea ikinä palkkoja ja tämän takia yritys menee konkurssiin, Harkimo kirjoittaa.
Hän kysyy, halutaanko oikeasti, että yritykset palkkaavat lisää työntekijöitä ja niiden mahdollisuuksia sopia asioista työntekijöiden kanssa.
– Ei siltä näytä. Oli suuri virhe laittaa paikallinen sopiminen samaan pakettiin yhteiskuntasopimuksen kanssa. Nyt paikallisesta sopimisesta on tullut kynnyskysymys, vaikka se ei kuulunut koko pakettiin alun perin mitenkään keskeisenä asiana. Nyt SAK käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kiristää tällä paikallisen sopimisen ehtoja – se tietää, että Suomi tarvitsee ja hallitus haluaa yhteiskuntasopimuksen.
