Liikemies-kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo kirjoittaa Savon Sanomien blogissaan, miten globaali muuttoliike on selvästi yllättänyt meidät suomalaiset housut kintuissa. ”Olemme hämmentyneitä: aluksi äänet toivottivat kaikki tervetulleiksi, mutta nekin ovat nyt hiljentyneet”.
– Ei ole kysymys rasismista, jos kysyn, mitä me voimme vaatia niiltä ihmisiltä, jotka ovat liikkeellä ilman sotatraumoja tai uhkaa omassa kotimaassaan. Minä en ole kieltämässä heitä liikkumasta mihinkään tai tulemasta Suomeen. Me voimme tehdä vaikka lisäbudjetteja, jotta voimme ottaa heitä vastaan ja huolehtia heistä aluksi edes jollakin tavalla, Hjallis Harkimo toteaa.
Hän kuitenkin kysyy, että ”jos me kerran maksamme ja huolehdimme, niin eikö meillä ole jonkinlainen oikeus myös vaatia jotain?”.
– Ei tietenkään heti, en sitä tarkoita. Mutta ajan kanssa. Voisimmeko me ajatella, että maksaisimme sosiaaliturvaa vaikka kolmen vuoden ajan? Sille ajalle asettaisimme jonkinlaisia vaatimuksia: pitää oppia kieltä sovittu määrä, pitää osallistua kursseille tai tehdä töitä.
– Ja jos sovitut ehdot eivät täyty, niin tuen maksaminen lopetettaisiin. Tai jos yritystäkään integroitua ei ole ollut ja tulijan kotimaa on jo turvallinen, niin hänet voitaisiin palauttaa, hän kirjoittaa.
Harkimon mielestä Suomen pitää aikuistua ja kyetä keskusteluun, jota eivät ohjaa kaikkea vierasta vihaavien ihmisten mielipiteet ”sen paremmin kuin liian naiivit vaatimukset täysin avoimista rajoista”.
– Siellä jossain välissä on ihmisarvoa kunnioittava keskitie, jossa maahan tulevia kohdellaan ihan niin kuin suomalaisia ja muita kanssaihmisiä pitääkin kohdella: kunnioittaen sillä tavalla, että oikeuksien mukana kulkevat velvollisuudet ja vapauden mukana tulee vastuu.