Kuuluisa brittiläinen historioitsija Antony Beevor toteaa videolla, että länsimaalaiset ovat kauhuissaan Venäjän suhtautumisesta uhreihin.
– Vanha sanonta ”tykinruokaa” heijastaa uskomusta, että pelkkä lukumäärä voi murskata minkä tahansa vihollisen. Mutta Venäjä on usein kohdellut omaa kansaansa yhtä huonosti kuin vihollista.
Beevor huomauttaa, että toisessa maailmansodassa neuvostoupseerit saattoivat ottaa siviilejä palvelukseen korvatakseen uhrit edes kirjaamatta heidän nimiään.
– Nimillä oli merkitystä vain, jos jotakuta epäiltiin maanpetoksesta, karkuruudesta tai uskottomuudesta. Yksilöä tuskin laskettiin.
Hänen mukaansa tämä halveksunta osaltaan ruokki vuoden 1945 joukkoväkivaltaa Puolassa, Unkarissa ja Saksassa ja se auttaa selittämään julmuutta ukrainalaisia vankeja ja siviilejä kohtaan tänäkin päivänä.
– Venäjä ei ole välttynyt tältä epäinhimillisyyden perinteeltä. Neuvostojärjestelmä romantisoi armottomuuden, Beevor toteaa.
Hänen mukaansa kommunismi muutti vihollisen täydellisen murskaamisen ajatuksen lähes sankarilliseksi.
– Viattomuudella ei ollut merkitystä, jos valtio väitti etujensa olevan vaakalaudalla.
Beevor arvioi, että Venäjän kohtelu omia sotilaitaan kohtaan tuhoaa moraalin.
– Varusmiehiä huijataan, lupauksia rikotaan, amputoituja lähetetään takaisin ja rintamalla käytetään ”kertakäyttöisiä” aseita. Tämä ei ole voimaa, vaan institutionalisoitua halveksuntaa.
– Sodan jälkeiset yhteiskunnalliset seuraukset Venäjälle ovat tuhoisat. Raa’asti kohdellut, traumatisoituneet sotilaat palaavat siviilielämään, mukaan lukien vankiloista värvätyt ja sodan entisestään epäinhimillistämät rikolliset, Beevor summaa.