Hallituksen tuore ministerivaihto tuli medialle yllätyksenä.
Tiedotusvälineiden suurkuluttajille ja politiikan seuraajille tämä median yllättyminen ei ollut yllätys. Näin on tapana käydä.
Historiasta ei ole opittu.
Päiväkausia johtavat suomalaiset tiedotusvälineet spekuloivat uuden ministerin erisnimellä. Vakiintuneista journalistisista lähteistä eli Hevosmiesten tietotoimistosta, baarivaliokunnasta tai Stetson-Harrison –menetelmällä esiin nostettiin mitä moninaisimpia nimiä, viisi nimeä yli muiden.
Useat uutisvälineet kuitenkin epäonnistuivat ennustuksessaan, kuka vähemmän kuka enemmän. Kunnialla ei selvinnyt juuri kukaan. Muiden ohessa valtakunnan suurin lehti veikkasi väärää nimeä ja sen todennäköisimpänä ministerinä valintapäivän lehdessä pitämä ehdokas ei lopulta ollut äänestyksessä edes ehdolla.
Mihin keskusteluihin ja kohennuksiin tämä journalistinen haaksirikko on toimituksissa johtanut? Luultavasti eipä juuri mihinkään.
Ainakaan ei ole sovittu, ettei henkilönimillä vastaisuudessa enää vajavaisen tiedon varassa näyttävästi spekuloida.
Laatulehti kertoo tänään eilisistä tapahtumista eikä arvuuttele olemattomin faktoin tänään huomisia.
Periaate näkyy unohtuneen toimituksissa kautta maan.
Toimituksissa kärsitään ylivertaisuusvinoumasta eli yliarvioidaan omia kykyjä olla perillä asioista. Ongelma on vakava, sillä siitä kärsivä ei tunnista tilaansa: häneltä puuttuu juuri se kyky, joka estäisi häntä sortumatta perusteettomiin oletuksiin.
Tyhjänpäiväinen henkilöspekulointi syö vakavasti median uskottavuutta. Varsinkin tapauksissa, joissa valituksi tulee joku muu kuin median eniten esillä pitämä nimi.
Toimituksissa on supistuvien voimavarojen oloissa paljon tekemätöntä työtä, johon olisi syytä keskittyä sen sijaan, että arvuutellaan vaalitulosta tilanteissa, joissa medialla ei ole edes äänioikeutta.
Aivan liian moni toimittaja uumoili valintatulosta. Liian vähän raportoitiin olennaisuuksista, kuten esimerkiksi siitä, keillä asiassa on vaikutusvaltaa, kuka asian varsinaisesti päättää, ketkä asiasta mahdollisesti äänestävät. Selvää ottamatta jäi sekin, millä perusteilla päätös lopulta tehdään, mitkä näkökohdat henkilöratkaisussa kunkin päättäjän mielessä vellovat.
Medialle vääristä arvuutteluista kertyvä mainehaitta ei ole vähäinen ja ylivoimaista korvata muilla ansioilla.