Viikon pituisen kokeilun aikana vaaratilanteita sattui toimittajalle päivittäin yhdestä kolmeen.
Artikkelin mukaan tyypillisimmässä tilanteessa pyörätie kulkee autotien varrella ja samaan suuntaan pyöräilijän kanssa ajava autoilija kääntyy risteyksessä oikealle pyörätien poikki.
Tähän syyllistyvät niin henkilöautolla, mopolla kuin suurella tavara-autolla liikkuvat.
Onnettomuuksia ei sattunut, mutta jos toimittaja ei vaaratilanteissa olisi pyöräilijänä luopunut oikeuksistaan laissa määriteltyjen väistämissääntöjen osalta, olisi hänen mukaansa ”kolahtanut useamman kerran”.
Lounais-Suomen poliisissa työskentelevä vanhempi konstaapeli Ilkka Auramaa ei pidä Turkua erityisen vaarallisena pyöräilykaupunkina.
– Jos osaa tunnistaa vaaranpaikat, pitäisin kaupunkia turvallisena pyöräillä. Silmät kiinni ei voi ajella täysin omiin oikeuksiinsa pitäytyen. On oltava hereillä sellaisissa paikoissa, joissa autoilija ei välttämättä huomaa lähestyvää pyöräilijää.
Auramaan mukaan usean suuren Keski-Euroopan kaupungin pyöräilykulttuuri toimii pyöräilijöiden suuren määrän takia.
– Esimerkiksi Italiassa ei juuri ole pyöräkaistoja, mutta siellä kevyen liikenteen volyymi on niin suuri, että jos autoilija ei kääntyessään havainnoi, kolahtaa joka kerta.