Energiayhtiö Helen on perustellut korotuksia kohonneilla kustannuksilla, joista osa liittyy hiilen polttoon. Hiilipolttoaineen maailmanmarkkinahinta on noussut ja päästökiintiöiden hinnat räjähtäneet käsiin. Viimeksi mainittujen hinta on noussut noin kolmesta eurosta yli 20 euroon alle parissa vuodessa.
Muutoksen taustalla on EU:n pyrkimys poistaa markkinoilta kiintiöiden ylitarjonta, mikä on vähentänyt tarjontaa suhteessa kysyntään.
Eduskuntaan menevän lakiesityksen mukaan hiilestä on määrä luopua kokonaan vuoteen 2029 mennessä. Merkittävä vähenemä on luvassa jo vuonna 2024, jolloin Helen on lopettamassa hiilen polton Hanasaaren voimalaitoksessa.
Hiilen korvaaminen muilla ratkaisuilla suhteellisen nopeassa aikataulussa tulee olemaan vaikeaa, etenkin jos lämmön hinnan halutaan pysyvän kohtuullisena. Reunaehtoja asettavat myös ilmastopolitiikan tavoitteet. Korvaavien ratkaisujen pitäisi todellisesti keventää ilmakehään kohdistuvaa rasitusta, ei viedä päästötasetta ojasta allikkoon.
Monikasvoinen energiaverkko
Vihreiden varapuheenjohtaja Veli Liikanen pitää EU:n ajamaa päästökiintiöiden leikkausta oikeana politiikkana. Hän kannattaa hiilen käytön lopettamista ajavaa lakiesitystä ja haluaisi lisätä tähän myös turpeen polton lakkauttamisen.
Korvaavina ratkaisuina kaukolämmön tuotantoon Liikanen näkee suuret lämpöpumput, biomassojen polton, hukkalämmön talteenoton ja lämmön tuottamisen uusiutuvilla lähteillä tuotetusta sähköstä. Olennainen osa ratkaisua on samalla lämmön varastoinnin kehittäminen. Liikasen kuvailema tulevaisuuden energiaverkko on älykäs kokonaisuus, joka koostuu useista palasista.
Kaikista mainituista lämmönlähteistä on puhuttu jo pitkään, monista on myös käytännön toteutuksia. Kaikki eivät silti jaa Liikasen vihreää visiota, ongelmaksi nousevat helposti paikalliset rajoitukset ja mittakaava. Hiilellä tuotettiin energiaa viime vuonna yhteensä vähän alle 24 TWh. Tuulivoimalla syntyi samana vuonna sähköä 4,8 TWh. Väliin jää paljon miettimistä.
Biomassoja ajatellen hiilen jättämän aukon paikkaajana nähdään usein metsähake, mikä tehdään hakkuiden yhteydessä syntyvästä hakkuutähteestä. Bioenergia ry:n mukaan tähdettä syntyy tyypillisesti noin viidesosa hakkuista saatavan massapuun määrästä. Massapuun käyttöä polttoaineena harva pitää hyvänä ajatuksena.
Myös Liikanen tunnistaa puun käytön rajoitukset ja torjuu ajatuksen hakkuiden rajusta lisäämisestä. Tämä olisi hänen mielestään järjetöntä jo hiilitasetta ajatellen.
– Metsään sitoutuneen hiilivaraston vapauttaminen nollaisi päästövähennyksestä saatavan hyödyn.
Paikallisesti ja pienemmässä mittakaavassa puun poltto voi silti olla hänen mielestään järkevää.
– Paikallisesti syntyvän hakkuutähteen ohella polttoon sopivaa puuta saadaan sahoilta ja teollisuuden sivuvirroista.
Puun sijasta polttoon pitäisi hänen mielestään ohjata pelloille nykyisin jääviä ylijäämäbiomassoja. Asiaa onkin tutkittu jo monissa projekteissa. Kasvibiomassat on todettu monessa tapauksessa teknisesti käyttökelpoiseksi polttoaineeksi, ongelmaksi nousee kuitenkin logistiikka.
Peltoenergia syntyy pienissä lähteissä, jotka sijaitsevat tyypillisesti kaukana toisistaan ja energian käyttäjistä. Haastetta lisää biomassojen alhainen tehotiheys, energiapitoisuus on pieni suhteessa käsiteltävän massan määrään.
Kaasulla pikavoittoja
Kaasun Liikanen näkee siirtymävaiheen ratkaisuna, jonka avulla voitaisiin saavuttaa ”pikavoittoja”. Kaasun käytön lisääminen olisi teknisesti helppoa, koska tarvittavaa laitoskapasiteettia on jo olemassa.
– Suhteellisen keveillä verotuksen päivityksillä kaasu alkaisi korvata hiilen käyttöä hyvinkin nopeasti.
Pitemmällä tähtäimellä kaasuun ei kuitenkaan pitäisi jäädä Liikasen mielestä jumiin. Näin voisi käydä, jos siirtymä edellyttäisi investointeja uusiin laitoksiin. Kaasun strategisena rajoitteena Liikanen näkee sen, että tämäkin on hiilipäästöjä tuottava fossiilinen polttoaine. Vaikka palaminen on puhtaampaa kuin hiilellä, kaasun poltto tuottaa hiilipäästöjä 50-60 prosenttia kivihiilen hiilipäästöistä tuotettua energiayksikköä kohti.
Aineen polttaminen ylipäänsä edustaa Liikaselle lähtökohtaisesti vanhaa, matalan osaamisen energiantuotantoa.
– Isossa kuvassa ratkaisua olisi haettava uudesta osaamisesta, joka avaisi uusia näköaloja myös vientiin.
Pienreaktorit lämmön tuottajiksi
Yksi esimerkki uudesta osaamisesta ovat pienet ydinreaktorit, jotka valjastettaisiin pelkästään lämmön tuotantoon. Pienreaktoreista puhutaankin maailmalla nyt paljon.
Yhdysvalloissa näiden odotetaan pääsevän kaupalliseen siviilikäyttöön 2020-luvun puolivälissä. Moni uskoo reaktoreiden hinnan lähtevän rajuun laskuun, jos näiden valmistuksessa päästään sarjatuotantoon. Kysyntää voisi lisätä myös laitoksiin liittyvän byrokratian keventyminen. Tämä on mahdollista, jos sarjavalmisteisille laitoksille onnistutaan luomaan yhteinen tyyppihyväksyntämenettely.
Pienreaktoreiden hinta ja todellinen käyttökelpoisuus on kuitenkin vielä arvailun varassa. Vaikka kansalaismielipide saataisiin ratkaisun puolelle, ydinvoimaa varjostavat tekijät painavat myös pienreaktoreita. Tässäkin sarjassa on kohdattava laitteilta vaadittava turvallisuustaso, syntyvän jätteen varastointi sekä materiaalien kytkös ydinaseisiin.
Reaktorit tarjoaisivat kuitenkin todellisen mahdollisuuden tuottaa merkittävän määrän energiaa ilman hiilipäästöjä.
Liikanen ei ole innostunut konseptista, tässä asiassa hän ei halua nojata vasta kehittelyvaiheessa olevaan teknologiaan.
– Tuloksiin päästään varmemmin skaalaamalla ylöspäin jo käytössä olevaa energiateknologiaa kuin pienreaktoreista haaveilemalla.
Toimittaja: HEIKKI JAAKKOLA
