Näin kolea heinäkuu koetaan keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin. Edellisen kerran tätä koleampi heinäkuu oli maan etelä- ja länsiosassa vuonna 1996 ja maan itä- ja pohjoisosassa vuonna 2015.
Heinäkuun keskilämpötila vaihteli noin 13 ja 16 asteen välillä. Lämpimintä oli maan etelä- ja itäosassa ja toisaalta Lounais-Lapissa ja Oulun seudulla. Koleinta oli Pohjois-Lapissa ja paikoin maan länsiosassa.
Maan etelä- ja keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläosissa kuukauden keskilämpötila oli 1…2,5 astetta keskimääräistä alempi. Itä- ja Pohjois-Lapissa puolestaan oli 0,5…1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.
Kuukauden ylin lämpötila, 27,6 astetta, mitattiin Utsjoen Kevolla 28. päivä. Alin lämpötila, -1,6 astetta, mitattiin Kittilän Lompolonvuoman havaintoasemalla 7. päivä.
Helleraja ylitettiin jossain päin Suomea heinäkuun aikana yhteensä kymmenen kertaa, mikä on kuusi päivää pitkän ajan keskiarvoja vähemmän.
Koko maan tasolla hellepäivien vähäisyys ei ole harvinaista: edellisen kerran tätä vähemmän hellepäiviä on heinäkuussa ollut vuonna 2015.
Heinäkuun helteet painottuivat kuitenkin pääasiassa maan pohjoisosaan, ja maan etelä- ja keskiosassa helleraja ylitettiinkin kuukauden aikana vain kolmena päivänä.
Helteisimmät paikkakunnat heinäkuussa olivat Oulu, Rovaniemi ja Utsjoki, missä helleraja ylitettiin kuukauden aikana neljä kertaa. Pohjanmaalta Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä taas hellepäiviä ei ole ollut vielä lainkaan koko kesänä.
Auringon paisteesta saatiin heinäkuussa nauttia maan etelä- ja lounaisosassa 250–300 tuntia ja muulla noin 200–250 tuntia. Pohjois-Lapissa ja lounaissaaristossa auringonpaistetunteja kertyi lähes tavanomainen määrä, mutta muualla maassa jäätiin 20–50 tuntia pitkän ajan keskiarvojen alapuolelle.
Pitkän ajan keskiarvoihin verrattuna vähiten paistoi maan länsiosassa, missä auringonpaistetunteja kertyi paikoin jopa 90 vähemmän kuin heinäkuussa keskimäärin.