Lääkintöneuvos Heikki Pälve kuulostaa puhelimessa hitusen kiihtyneeltä. Hän on ajamassa mökin remonttityömaalta kotiinsa Turkuun.
– Siis en mitenkään voinut ymmärtää, miten keskustelu kääntyi näihin niin sanottuihin itse aiheutettuihin sairauksiin. Siitä ei ollut kyse! Se oli minulle suunnaton pettymys, ja samalla kyettiin väistämään tämä keskeinen ajatukseni.
Puhumme Pälven lokakuisesta mielipidekirjoituksesta Helsingin Sanomissa (11.10). ”Kun yhteiskunta tarjoaa maksuttoman ja turvallisen rokotuksen, siitä kieltäytymiseen pitäisi voida liittää myös vastuuta seurauksista”, Pälve kirjoitti.
Ja väläytti seuraavassa lauseessa jopa mahdollisia korvausvastuita sairauden hoito- ja oheiskuluissa.
– No, olinhan minä provokatiivinen.
Sen Pälve myöntää. Hän halusi herättää keskustelua. Sen sijaan alkoi huuto. Rokotevastaiset suuttuivat. Oikeusoppineet heräsivät. Pälven ymmärrys lääkärin etiikasta kyseenalaistettiin. Koronarokotuksesta kieltäytyneet rinnastettiin julkisuudessa laukalle lähteneessä keskustelussa kolarissa vammautuneisiin rattijuoppoihin tai keuhkosyöpään sairastuneisiin tupakoitsijoihin.
Pälveltä kysyttiin, pitäisikö heidätkin jättää hoitamatta?
Ei, ei ja ei. Pälve antaa tässä ymmärtää, että väläytys korvausvastuista oli virhe. Iso kuva vääristyi ja hukkui huutoon.
Keskitytään nyt siihen, mitä Pälve halusi sanoa. Otetaan vauhtia siitä, miten hän selvensi ajatuksiaan mielipidekirjoituksensa jälkeen Facebookissa:
”Ensinnäkin pääviestini pyrki olemaan, että pitäisikö ihmisen kantaa enemmän vastuuta omista päätöksistään? Nyt koronaepidemian yhteydessä valtaisa määrä inhimillistä, sosiaalista ja taloudellista kärsimystä on tullut päällemme. Rokotteen myötä tämä on hoidettavissa, mutta vain, jos kriittinen massa ihmisistä ottaa tuon rokotteen.
”Nyt onkin vastakkain kaksi arvoa: ihmisen vapaus päättää omista asioistaan – myös hoidostaan – ja yhteiskunnan vastuu turvata kansalaisille turvallinen elämä. Jos yksilö nyt päättää olla ottamatta rokotetta, yhteiskunnan on vaikea selvitä velvoitteestaan.”
– Näkemykseni mukaan tasapaino yksilön vapauden ja vastuun välillä ei ole yhteiskunnallisesti eikä edes yksilön oikeuksia ajatellen välttämättä kohdillaan. Sitä haluan siis painottaa, jatkaa Pälve automatkaltaan.
Tilanne on keväästä 2020 muuttunut
Nykyisin eläkkeellä oleva Pälve on koulutukseltaan anestesiologian ja tehohoidon lääkäri. Lääkäriliiton toiminnanjohtajana hän työskenteli 2005-2017.
Pälve toimii kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna Turussa.
Kevään kuntavaalikoneen väitteeseen ”Koronakriisissä pitäisi luottaa enemmän ihmisten vapaaehtoisuuteen kuin pakkotoimiin” hän vastasi olevansa ”täysin eri mieltä”.
Vapaus ja vastuu. Ne ovat kokoomuksenkin arvojen ytimessä. Koronakriisi on koetellut näiden välistä suhdetta ennennäkemättömällä tavalla. Yksilön vapausoikeudet saivat keväällä 2020 väistyä, kun Suomi kamppaili hillitäkseen yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä.
Rajoitukset säästivät ihmishenkiä, mutta seuraukset näkyvät väistämättä myös lasten ja nuorten pahoinvoinnissa, ikäihmisten yksinäisyydessä, monien työn ja toimeentulon menetyksinä, kasvavina mielenterveysongelmina.
Keväällä 2020 oltiin tilanteessa, jossa rokotetta ei ollut. Nyt asetelma on toinen. Suomessa jokainen 12 vuotta täyttänyt on oikeutettu koronarokotukseen.
Yksilön vapausoikeudet ovat nousseet taas keskiöön. Hallitus päätti tänä syksynä purkaa valtaosan rajoituksista jo ennen 80 prosentin rokotuskattavuutta.
Se on osoittautumassa virheeksi. Epidemian neljäs aalto nousi koettelemaan Suomea. Sairaaloiden kuormitus on taas kasvanut. Vaara tehohoitopaikkojen riittävyydestä koronapotilaille uhkaa jälleen kerran muiden potilaiden leikkauksia ja hoitoa.
Tauti leviää etenkin rokottamattomien keskuudessa. He myös sairastuvat muita vakavammin.
Lisähaasteen on tuonut omikron-virusmuunnos, jonka leviäminen ei ollut tätä haastattelua tehtäessä vielä selvillä.
Ei poliorokotuksia kyseenalaistettu
Heikki Pälve on seurannut vuosikymmenten ajan läheltä suomalaista terveydenhuoltoa. Hän muistelee, miten 40 vuotta sitten kansalle annettiin poliorokotuksia. Ei niiden ottamista kyseenalaistettu, vaikka näinkin olisi voitu tehdä.
– Iso kuvahan on se, että ihmisestä ja yksilöstä on tullut entistä voimakkaammin oman elämänsä sankari. Hänellä on vahva oikeus tehdä itseään koskevia ratkaisuja.
Ajatellaan vaikkapa synnytyksiä. Tai keskustelua eutanasiasta. Monien sairauksien arkista hoitoa, joissa ihminen voi saada nykyisin aivan toisella tavoin oman tahtonsa ja äänensä kuuluviin.
Vallitseva koronapandemia haastaa kuitenkin tätä, monella tapaa hyvää kehitystä.
– Emme kykene hallitsemaan pandemiaa, ellei yksittäinen ihminen ole osa ratkaisua.
Päätös olla ottamatta rokotusta ei ole vain ihmisen oma, vaan vaikuttaa väistämättä koko yhteiskuntaan. Se rajoittaa muiden vapausoikeuksia. Syö yhteiskunnan velvollisuuksia huolehtia monista muista vakavasti sairaista.
– Niin, onko tämä kohtuullista?
Tätä Pälve halusi kysyä. Ja sitä pohtii moni muukin.
Vastakkainasettelun vaarat
Syyllistäminen ei auta. Vastakkainasettelun lietsominen rokotettujen ja rokottamattomien välillä voi johtaa asenteiden kärjistymiseen entisestään. Yhteiskunnan kahtiajakoon. Sillä voi olla tuhoisat seuraukset. Tästäkin monet varoittavat.
Toisaalta ongelmista on uskallettava puhua. Jos tässä ajassa vapausoikeudet korostuvat velvollisuuksien sijaan, onko ihmisestä tullut suoraan sanoen myös itsekkäämpi?
Jos Pälve oli provosoiva, varsin suoraan latasi myös Helsingin piispa Teemu Laajasalo:
”Rokottamaton ihminen toimii tieteenvastaisesti ja osoittaa ymmärtämättömyyttä. Mutta paljon vakavampaa on se, että rokotteesta kieltäytyvä ihminen toimii itsekkäästi, moraalittomasti eikä välitä toisten ihmisten kärsimyksestä tai kuolemasta”, Laajasalo kirjoitti lokakuun lopulla omassa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.
Totuus tuskin on näin yksioikoinen. Rokotevastaisten tai -kriittisten näkemysten taustalta löytyy monenlaisia syitä. Myös sinänsä täysin ymmärrettävää pelkoa nopeasti markkinoille tulleita koronarokotteita kohtaan löytyy, vaikka niiden turvallisuudesta on olemassa laajalti luotettavaa tutkimusnäyttöä.
Ajassa, jossa informaatio liikkuu ja tietoa on jokaisen saatavilla enemmän kuin koskaan, korostuu myös ihmisen oma päätäntävalta siitä, mihin tietoon hän luottaa. Kriisi on iskenyt ihmisten perusturvallisuuteen. Eikä varmoja vastauksia välttämättä ole.
Koronapandemia haastaa myös laajemmassa mielessä lyhytnäköistä itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista. Samalla kun monissa maissa ihmisiä rokotetaan jo kolmatta kertaa, iso osa Afrikassa asuvista on vailla ensimmäistäkään rokotetta. Tilanne tarjoaa virukselle otolliset olot muuntautua ja levitä uudelleen.
Se miljardi on toisaalta pois
Takaisin maan pinnalle. Rahaan. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä päädyttiin lokakuussa laskelmaan, jonka mukaan rokottamattomuuden hintalappu tulee Suomessa lähivuosina olemaan miljardi euroa.
Laskelma lähtee oletuksesta, että jokainen rokottamaton tulee ennemmin tai myöhemmin saamaan koronatartunnan ja osa heistä päätyy sairaalahoitoon.
Vuonna 2019 terveydenhuoltoon käytetyt menot olivat Suomessa 22 miljardia euroa. Vuoden 2020 menot olivat sosiaali- ja terveysministeriön tuottaman ennustetiedon mukaan 22,7 miljardia euroa.
Samana keväänä Suomeen iskeneen koronan vaikutuksia terveydenhuollon menoihin on vaikea arvioida, koska asioita on täytynyt priorisoida ja kriisi on kasvattanut myös hoitovelkaa.
Kuntaliiton mukaan kuntien, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien hoitovelka oli vuoden 2020 lopussa noin 590 miljoonaa euroa. Vuoden 2021 lopussa hoitovelan on arvioitu olevan 460 miljoonaa euroa.
Isossa kuvassa Suomen terveydenhuollon menot ovat alati kasvavalla käyrällä. Tätä selittää paljolti väestön ikääntyminen. Siihen liittyvät menot ovat yli kaksinkertaistuneet parissa kymmenessä vuodessa.
Koronakriisin lopullista hintalappua on liki mahdoton ennustaa, koska kyseessä ei ole pelkkä terveyskriisi. Kriisi on iskenyt myös talouteen ja luonut kasvavia sosiaalisia ongelmia. Suomi on velkaantunut koronan takia kymmenillä miljardeilla.
Mitä tulee terveydenhuollon rahoitukseen, kaikella on kuitenkin vaihtoehtoiskustannuksensa. Tätä Heikki Pälve korostaa viitaten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laskelmaan rokottamattomuuden ”hintalapusta”:
– Jos yhteiskunta laittaa miljardin terveydenhuoltorahaa sellaiseen toimintaan, joka olisi koko lailla estettävissä, täytyy kyllä miettiä, onko se oikein ja kohtuullista koska se miljardi on sitten jostain muualta pois.
Kyse on valtavista summista. Pälve haluaa tehdä myös selväksi, ettei hänen ajatuksensa ollut, että terveydenhuollon kriisi ratkeaisi vapaasta tahdostaan rokottamattomien rahoituksella. Väläytys korvausvastuusta oli pyrkimys herättää keskustelua vastuusta ja ratkaisuista. Lisätä ihmisten ymmärrystä tilanteesta ja kannustaa heitä ottamaan rokote.
– Ajatukseni ei ollut – tietenkään – että tätä kautta saataisiin terveydenhuoltoon kerätyksi rahaa, ei pätkän vertaa!
Rokottamattomien velvollisuus koronahoitonsa rahoitukseen on jo jossain puolella maailmaa silti täyttä totta. Singaporen hallitus linjasi marraskuun alussa, ettei maa jatkossa enää maksa koronarokotteista kieltäytyneiden ihmisten hoitoa.
Tupakoitsijoiden keuhkosyövät hoidettava
Palataan terveydenhuollon etiikkaan. Lääkintöneuvos Heikki Pälve haluaa tässä haastattelussa myös selvästi ampua alas mahdolliset väärintulkinnat siitä, etteikö Suomessa pitäisi hänestä hoitaa jatkossakin tupakoitsijoiden keuhkosyövät, alkoholistien haimasairaudet tai vaikkapa epäterveellisestä ruokavaliosta johtuvat sydän- ja verisuonitaudit.
Ei, vaikka esimerkiksi väestön ikääntyminen luo jatkossa paineita sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseen.
Eikä rokotuskeskustelulla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
– Ajatus siitä, etteikö näitä kaikkia ihmisiä hoidettaisi, on täysin mahdoton. Jokainen meistä tekee omassa elämässään yksittäisiä päätöksiä, jotka eivät ole puhtaasti lääketieteellisesti ajatellen terveyttä edistäviä. Olemme inhimillisiä olentoja emmekä toimi aina rationaalisesti ja niin, että tekisimme päätöksiä ensisijaisesti terveydellisistä syistä. Ja vaikka tekisimmekin, meillä on erilainen geneettinen perimä, joka vaikuttaa myös.
Suomi olisi voinut olla edelläkävijä
Se työ olisi pitänyt aloittaa tammikuussa 2021. Näin lainsäädäntö olisi voitu saada voimaan jo huhtikuussa. Pälve oli tuolloin alkutalvesta etukenossa esittämässä ”sähköistä rokotuspassia”, joka voisi helpottaa ihmisten elämää koronaviruksesta huolimatta. Suomi olisi voinut olla tässä yksi edelläkävijöistä.
Oikeusoppineet puistelivat kuitenkin päätään. Passijärjestelmä voisi luoda eriarvoisuutta. Osa piti sitä suoralta käsin mahdottomana tilanteessa, jossa koronarokotus ei ole pakollinen.
Sosiaali- ja terveysministeriössä ei innostuttu.
Suomeen syntyi käsitys siitä, että koronapassi on tavalla tai toisella perustuslain vastainen. Epäluulot passia kohtaan elivät hallituksessa sitkeästi. Vasta tänä syksynä kelkka on kääntynyt.
Heikki Pälve uskoo, että jos hallitus olisi suhtautunut koronapassiin myönteisemmin, tämä olisi samalla viestinyt koronarokotusten turvallisuudesta ja välttämättömyydestä.
Haparointi on antanut liikkumatilaa ja etumatkaa koronadenialisteille ja syystä tai toisesta rokotetta epäröiville.
Rokotepakkoon Pälve ei usko eikä hän sitä kannata. Hän kehottaa ajattelemaan asiaa jo pelkästään arkijärjellä: miten pakko toteutettaisiin? Kuka tulisi hakemaan tarvittaessa kotoa? Poliisiko?
Pälven on ollut vaikea ymmärtää hallituksen piiristä matkan varrella esitettyjä näkemyksiä koronapassin epätasa-arvoisuudesta.
– Se oli minulle täysin käsittämätöntä.
Käsitys tasa-arvosta on mennyt hänestä kummalliseksi, jos jotkut voivat omalla päätöksellään aiheuttaa toiselle hengenvaarallisen sairauden tai sen uhkan. On toki selvää, ettei viime keväänä kaikkia halukkaita olisi pystytty rokottamaan tismalleen samanaikaisesti ja saamaan tätä kautta passin piiriin.
Mutta jos ikänsä puolesta riskiryhmässä oleva olisi päässyt aiemmin normaalin elämän piiriin, keneltä se olisi ollut pois?
Eettisyys punnitaan tässä
Lääkintöneuvos Heikki Pälven mielestä yhteiskunnan oikeudenmukaisuus ja eettisyys punnitaan siinä, miten se kykenee huolehtimaan heikoimmistaan.
– Ja se mitä tässä hain ja olen kysynyt koko ajan: huolehdimmeko me nyt näistä heikoimmistamme?
Vallassa oleva Sanna Marinin (sd.) johtama vasemmistohallitus käyttää mielellään tähän liittyvää retoriikkaa, mutta koronakriisissä kompurointi ei ole Heikki Pälvettä vakuuttanut.
– On näyttänyt itse asiassa siltä, että tässä koronapassin käyttöönoton viivyttelyssä suositaan vahvoja yksilöitä.
Haastattelu on julkaistu joulukuussa ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä. Se on tehty ennen omikron-virusmuunnoksen leviämistä.
