Seuraavat ovat eräitä kohtia vankien kirjeistä, joita on julkaistu venäläisen ihmisoikeusjärjestö For Human Rightsin englanninkielisessä raportissa Karjalan tasavallan vankiloissa tapahtuvasta kidutuksesta.
– He pieksivät minua kahdesti päivässä (jokaisella vuoronvaihdolla) yli yhdeksän kuukauden ajan. Seurauksena järjestelmällisestä lyömisestä minulla on seuraavat vammat: murtunut kylkiluu, vaurioitunut selkäranka ja molemmat olkapäät, vaurioituneet korvat ja vatsa, vaurioituneet jalat. Jälki jalassani ei vieläkään ole lähtenyt ja nivuseni on repeytynyt pakotetusta jalkojen levittämisestä.
– Siellä he raudoittivat minut kädet selän taakse ja ripustivat hihnasta. He nostivat minua niin että koskin maata varpaillani ja jalkateräni olivat 30 asteen kulmassa. Noin tunnin kuluttua he nostivat minut alas, en pystynyt tuntemaan käsiäni tai jalkojani. En vieläkään tunne jalkapohjiani, ne muuttuvat mustiksi. Pihalla roikkuessani he kiduttivat minua ja uhkasivat raiskata minut, jota varten he toivat vangin paikalle seisomaan ja minulle kerrottiin että hän suorittaisi raiskauksen.
– He sitoivat säkin narulla lähelle silmiäni niin, ettei säkki pudonnut päästäni, sitten he löivät minua monta kertaa päähäni, ylös ja takaosiin, joita säkki peitti. Sen jälkeen he laittoivat käteni rautoihin selkäni taakse kiinni lämpöputkeen ja jättivät minut siihen asentoon vähintään tunniksi.
– Kaikki kahdeksan ihmistä alkoivat hakata minua, he hakkasivat minua nyrkeillään ja jaloillaan ja löivät päätäni seinään. Sitten he laittoivat käteni rautoihin selkäni taakse ja veivät minut harjoituspihalle, jossa he kaatoivat sangon kylmää vettä päälleni. Ulkona oli hyvin kylmä. He jättivät minut pihalle, märkänä. Noin 40 minuutin kuluttua kivusta tuli sietämätöntä ja aloin kirkua. …He kiduttivat minua noin neljän kuukauden jakson. Kidutuksiin kuului nostamiseni käsiraudoitettuna selän taakse, telineellä, liittämällä käsiraudat metallitankoihin jotka olivat rangaistussellien 37 ja 38 kattojen alla. Tällä telineellä roikkuminen kesti noin 40 minuuttia. Kiljuin tuskasta kunnes menetin tajuntani. Laskin aikaa lujaa soineesta radiosta – uutiset tulivat kerran tunnissa.
– Minua tervehdittiin Sekesen IK-7:ssa näin: he laittoivat minut selliin numero 14, joka on lähellä pihan uloskäyntiä. Se on tehty erityisesti pitämään sellit kylmänä kidutusta varten. Saavuin perjantaina, ja maanantaina aamutarkastuksessa he ottivat minut sellistäni ja laittoivat seinää vasten tutkimisasentoon. He laittoivat käteni rautoihin selkäni taakse ja käyttivät menetelmää venyttää minua.