Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi myöntää UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemisen ympärillä käydyn keskustelun lähteneen kierroksille.
– Syytöksiä ja kovaa kieltä käytettiin puolin ja toisin siitä, kenen vika on, että tähän on tultu. Itse en ollut vähiten syyllinen kovaan kielenkäyttöön. Pidemmän päälle syyttely ei johda mihinkään ja se vain rikkoo mahdollisuuksia yhteisen tilannekuvan rakentamiselle ja oikeiden ratkaisujen tekemiselle, hän kirjoittaa blogissaan otsikolla ”Hätähuuto Suomelle”.
Vaikka Kaipola onkin tragedia irtisanottaville ja paikallistaloudelle, oli vanhojen paperikoneiden sulkeutuminen Romakkaniemen mukaan lopulta vain ajan kysymys. Suomen kannalta suuri ongelma on hänen mukaansa investointien vähyys.
– Meillä on menetetty vuosikymmen takana investoinneissa. Muutaman yksittäisen ison hankkeen poikkeusta lukuun ottamatta teollisuuden poistot ovat olleet vähiä saatuja uusia investointeja suuremmat. Tuotannollinen kapasiteettimme rapistuu ja uutta ei tule tarpeeksi tilalle. Tämä johtaa vähempiin työpaikkoihin ja köyhempään Suomeen.
Vakava paikka
Juho Romakkaniemi toteaa Suomen olleen ”Nokian menestyksen jälkeisessä krapulassa” kuin sammakko kattilassa hitaasti kuumenevassa vedessä.
– Vuosituhannen alussa olimme eri mittauksissa maailman kilpailukykyisimpiä maita. Nyt olemme valuneet pois top kympistä ja trendi on heikkenevä. Toivottavasti viime viikon höyryjen päästely oli tarvittava kattilan kansien pamaus säikäyttämään sammakon liikkeeseen.
Suomen ongelma ovat Romakkaniemen mukaan ”ne kymmenet ja sadat merkittävät investoinnit, jotka meiltä on jäänyt matkan varrelta saamatta”.
Hän toteaa, ettei kyse ole vain teollisista investoinneista vaan myös aineettomista investoinneista.
– Itse tiedän aivan viime vuosilta yritysten pöydillä olleen miljardien arvosta useita investointihankkeita Suomeen. Ne on kuitenkin päätetty olla toteuttamatta. Ja perimmäiset syyt ovat lopulta samat kuin tehtaiden sulkemisessa: riippumatta monista Suomen hienoista vahvuuksista investointipaikkana, heikkoutemme ovat olleet suuremmat. Tai näiden yhteissumma on ollut parempi jossakin muualla. Tämä on vakava paikka.
Liian vähän, liian myöhään
Juho Romakkaniemi esitti viime viikolla syytöksiä tilanteesta niin pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen kuin ay-liikkeenkin suuntaan. Kiivaaksi keskustelu meni, kun Romakkaniemi syytti Marinia siitä, ettei hän ole suostunut kuulemaan elinkeinoelämän edustajia.
Hän toteaa olleensa kohtuuton siinä, ettei kehityssuunnan kääntämiseksi ole yksinkertaisia ja nopeita ratkaisua.
– Hallitukset toisensa perään ovat yrittäneet parhaansa kurssin korjaamiseksi jo toistakymmentä vuotta. Mutta eri syistä johtuen hyvätkin yksittäiset toimet ovat isossa kuvassa olleet liian vähän, liian myöhään, Juho Romakkaniemi toteaa.
– Se turhauttaa, kun kilpailijamaamme kuten Ruotsi, Saksa ja Tanska ovat onnistuneet samankaltaisia yhteiskuntiaan globalisaation aikakaudelle uudistamaan jo vuosituhannen alkupuolella. Ei se sielläkään helppoa ole ollut. Meidän on pystyttävä parempaan, hän jatkaa.
Sama pätee hänen mukaansa ay-liikkeenkin kohdalla. Romakkaniemi sanoo ymmärtävänsä, että mitta on tullut täyteen nollakorotusten ja lisätuntien kanssa.
– Tässä pätee kuitenkin sama ongelma: on valitettavasti tehty liian vähän, liian myöhään. Koko työmarkkinoiden rakennetta ja toimintaa pitäisi radikaalisti uudistaa vastaamaan tämän päivän haasteita.
Myös elinkeinoelämällä on Juho Romakkaniemen mukaan peiliin katsomisen paikka.
– On pystyttävä parempaan: perusteltava paremmin, kuunneltava, keskusteltava ja kontribuoitava muutenkin kuin tuputtamalla aina omia suosikkiratkaisujaan.
Yhteinen tilannekuva
Juho Romakkaniemen mukaan Suomen olisi muun muassa osaamisen, oikeusvaltion ja vakauden kaltaisiin vahvuuksiin keskittymisen ohessa pyrittävä myös korjaamaan heikkouksia.
– Korkea veroaste yhdistettynä osittain tehottomaan julkiseen sektoriin, kankeat, keskitetyt työmarkkinat, liian kireä työnteon progressio. Pitkään kestänyt ja taas nopea velkaantuminen, joka alkaa heikentää luottamusta Suomeen pitkien investointien ympäristönä. Ongelmia riittää.
Tuottavuuden kasvu olisi Romakkaniemen mukaan avain niin talouden kuin hyvinvoinninkin kasvuun. Vasta tuottavuuskasvu voidaan hänestä realisoida korkeampina tuloina tai vaikka lyhyempänä työaikana.
Uudistumisen suurin este on Juho Romakkaniemen mielestä yhteisen tilannekuvan puute. Hänen mukaansa eri tahojen tilannekuvat näyttävät pikemminkin erkanevan toisistaan.
– Elinkeinoelämältä, muilta vaikuttajajärjestöiltä ja oppositiolta se vaatii halua esittää viestinsä sellaisessa muodossa, että se ymmärretään. Toisaalta hallitukselta ja poliittiselta johdolta tarvitaan herkempää korvaa kuulla esimerkiksi viime viikkoisessa keskustelussa suurten vientiyritysten kertoma tilannekuva huolella. Tämä on välttämätöntä, vaikka siihen vastaaminen vaatisikin toimia, jotka ovat vaikeita tai eivät muuten miellytä, Romakkaniemi vetoaa.
Hänen mukaansa erilaisia pyöreitä pöytiä ja työryhmiä on jo liikaakin, ja osa niistä tuntuu jopa hidastavan ongelmien ratkaisua. Romakkaniemi esittääkin, että nykyisin harvoin kokoontuva talousneuvosto voisi tavata vaikka viikoittain sillon, kun tällainen keskustelu on tarpeen.
– Tämän maan ongelmat ja heikkoudet kyllä sinänsä korjaantuvat lopulta tavalla tai toisella. Mutta totaalinen romahdus ja raunioista rakentaminen on pitkä ja tuskallinen tie, jota en toivo lapsillemme.
Juho Romakkaniemen mukaan käsillä ovat viimeiset ajat ryhtyä kuuntelemaan ja keskustelemaan sekä luoda yhteinen tilannekuva Suomen talouden ongelmien ratkaisemiseksi.