– Kunnia niille, jotka ovat aidosti päässeet edes jonkinlaiseen sopimukseen. Kriisitietoisuudesta voi antaa kiitosta erityisesti julkisen sektorin sopijaosapuolille. Muistutan kuitenkin, että tavoite oli 15 prosentin kustannuskilpailukyvyn parantaminen. Nyt päästää tästä vain murto-osaan, Harri Jaskari kirjoittaa.
Suuri virhe hänen mukaansa oli luovuttaa paikallisen sopimisen palikat työmarkkinajärjestöille viime helmikuussa.
– Sen sijaan olisi pitänyt sanoa, että yleissitovuus näyttää olevan perustuslain vastainen ja teemme Suomeen lain palkan ja työajan minimiehdoista, ottaen huomioon eri alojen erilaiset tarpeet, Jaskari toteaa.
– Nyt hallitus on työmarkkinajärjestöjen panttivanki. PAM:n Ann Selin (sd.) kertoo hallitukselle ja eduskunnalle, että vaadimme yhden miljardin veronkevennyksen tai pysäytämme porukalla koko maan. AKT ei edes vaivautunut keskustelemaan mukaantulosta osaksi kilpailukykysopimusta hän jatkaa.
Sinänsä Jaskarin mukaan on aika hassua, että asialliset veronalennukset ovat hyvää kokoomuslaista politiikkaa.
– Voimme siis tukea niitä. Vaikeaksi asian tekee se, että työmarkkinoiden jäykkyys jatkuu. Mikäli emme saa kasvua vauhtiin, seuraavaksi päätökset leikkauksista tehdään Brysselistä käsin. Ja se on kylmää kyytiä, hän varoittaa.