Kokoomuksen kansanedustaja Harri Jaskarin mukaan työllisyyden parantuminen on yksi mutta ei ainoa syy sille, että syrjäytyneiden nuorten määrä on lähtenyt laskuun.
− Huomiota on pikkuhiljaa alettu kiinnittää entistä enemmän ihmisen varhaisiin vuosiin: päiväkotiin, neuvoloihin ja kouluihin. Vaikka kuinka puhumme perheen merkityksestä nuoren kasvussa, kaikilla ei todellakaan ole perhettä tukena − sekin meidän on tunnustettava, Harri Jaskari kirjoittaa tiedotteessaan.
Hänen mielestään nuoriin ei ole vielä ”viimeisen päälle tarrattu kiinni”.
− Olen haastatellut esimerkiksi luokanopettajia ja monella heistä on todella ahdistunut ja voimaton olo. Halu auttaa on kova, mutta kädet eivät riitä. Nyt kun on saatu Suomen taloutta vihdoin kuntoon, on aika panostaa kouluihin.
− Luokanopettajat sanovat, että erityiskouluja ja -luokkia on ajettu alas. Tavoite on sinänsä ollut hyvä, että erityisoppilaita on pyritty sijoittamaan niin sanotun yleisen opetuksen piiriin. Myös vanhemmat tykkäävät, että heidän lapsensa integroidaan näin normaaliin yhteiskuntaan, siihen maailmaan, jonne lapset muutenkin menevät aikanaan, Jaskari sanoo.
Varhaisen syrjäytymisen estämiseksi tehdään hänen mukaansa monitasoista työtä.
− Tukiopetusta saavat oppilaat, joilla on joskus vähän vaikeuksia oppia. Tehostettua tukea tarvitseville lapsille tehdään jo kokonaisvaltaisempi suunnitelma. Erityistä tukea tarvitseville lapsille tehdään jo varsin henkilökohtainen opetussuunnitelma. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, mutta todellisuus tökkii!
Ongelma Jaskarin mukaan on, että erityislapset tulevat yleisopetukseen, jossa on luokanopettaja, jolla ei ole erityisopettajan koulutusta.
− Erityislapset voivat siirtyä luokkaan, jossa saattaa olla 30 oppilasta ja tavallinen luokanopettaja! Minne ovat kadonneet erityisopettajien resurssit? Kun puhutaan niin kuin asia on, usein tässä tilanteessa erityisopetusta tarvitsevat lapset voivat saada koko koululuokan sekaisin. Opettaja tuntee riittämättömyyttä joka päivä, Jaskari sanoo.
Ratkaisuksi hän esittää, että koulussa pitäisi olla paljon enemmän aikuisia ja luokkakokojen pitää olla pienempiä.
− Lisää psykologeja, kuraattoreita, erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia. Näin pystyisimme tekemään paljon enemmän ennaltaehkäisevää työtä. Kyllä, se vaatii rahaa. Mutta joka ikäluokan 6000 syrjäytynyttä nuorta on yhteiskunnalle paljon kalliimpaa, Jaskari sanoo.