Presidentti Vladimir Putin ja useat muut Venäjän avainpoliitikot ovat tehneet viime kuukausina kaikkensa luodakseen vaikutelman, että Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan vuoksi asetetut läntiset pakotteet ovat vain pieni kiusa Venäjälle.
– Kremlin mukaan länsi itse kärsii pakotteista inflaation, energian hinnannousun ja elintarvikepulan kautta. Samaan aikaan muka vahingoittumaton Venäjän teollisuus kompensoi länsimaisia tarvikkeita, laitteita, tuotemerkkejä ja varaosia toteuttamalla ”tuonnin korvaamista” ja ”rinnakkaistuontia”, amerikkalaisprofessori Paul Roderick Gregory sanoo The Wall Street Journalissa.
Rupla on edelleen vahva, kaikki viitteet taloudellisesta paniikista kiistetään ponnekkaasti ja Venäjän ”sotilaallisen erikoisoperaation” Ukrainassa vakuutetaan sujuvan täsmälleen suunnitelmien mukaan.
– Jos väitätte muuta, voitte saada vankilatuomion, Houstonin yliopistossa ja Hoover Institution -ajatushautomossa työskentelevä Gregory toteaa.
Uhmaa Kremlin ohjeita
Moskovan valtionyliopiston maantieteen professori Natalia Zubarevitš lukeutuu Gregoryn mukaan niihin jokseenkin harvoihin venäläisiin, jotka uskaltavat kyseenalaistaa Kremlin pakotenarratiivin maansa rajojen sisäpuolelta käsin.
– YouTube -esiintymisissään 68-vuotias Zubarevitš lausuu faktojaan auktoriteetilla ja ilman muistiinpanoja. Venäläisissä podcast-haastatteluissa, jotka voivat kestää lähes tunnin, hän kattaa kaikki ne kysymykset, joita pakotteisiin liittyy, Gregory kertoo.
– Hän ei tottele Kremlin ohjeistuksia, vaan kutsuu Venäjän hyökkäystä sodaksi. Niitä 20–25 prosenttia maanmiehistään, jotka vastustavat sotaa, hän luonnehtii ”ajatteleviksi ihmisiksi”. Hän neuvoo niitä, joilla on ”omatunto”, poistumaan maasta siihen saakka, kunnes sota on ohi. Hän varoittaa uhkaavasta henkisen pääoman kriisistä, sillä helmikuun 24. päivän jälkeen neljä miljoonaa pääosin nuorta venäläistä on jättänyt kotimaansa, Gregory toteaa.
Zubarevitš ei hänen mukaansa tee politiikkaa, vaan keskittyy selittämään, mitä Venäjän taloudelle on todellisuudessa tapahtumassa.
– Hänen vastauksensa on lyhyesti tämä: pakotteet merkitsevät loppua Venäjän integroitumiselle maailmantalouteen. Ne rampauttavat yhä enemmän taloutta, joka ei pysty korvaamaan ulkomaisia osia, laitteita ja teknologiaa.
Pakotteet purevat ajan myötä
Lukuisilla Venäjän alueilla ainoa merkittävä työnantaja on Natalia Zubarevitšin mukaan jokin Neuvostoliiton ajoilta periytyvä suuryritys. Kun niiden Ikean, Siemensin ja Volkswagenin kaltaiset länsimaiset yhteistyökumppanit ovat lähteneet eikä osia, piirustuksia ja teknologiaa enää ole, ne joutuvat joko ajamaan toimintansa alas tai kärvistelemään yksin. Toisissa tapauksissa, kuten hiiliteollisuuden kohdalla, vientimarkkinoiden tyrehtyminen merkitsee valtavia menetyksiä.
– Pakotteiden aiheuttamia vahinkoja symbolisoi hänen mukaansa se, mitä Venäjän autoteollisuudesta on jäljellä: sen tuotanto on enää 15 prosenttia helmikuun 24. päivää edeltäneestä tasosta. Osia ei ole saatavilla eikä uusia toimituksia ole näköpiirissä, Gregory sanoo.
Erityisesti työmarkkinoilla on Potemkinin kulissien piirteitä.
– Kun venäläiset yritykset lopettavat tuotannon pakotteiden paineessa, ne maksavat työntekijöilleen vielä jonkin aikaa pieniä ”tariffeja”. He pysyvät siten ”työllistettyinä”, kunnes nämäkin minimimaksut lakkaavat – ehkä syyskuussa, hän toteaa.
Kremlin propagandistit epäilemättä rummuttavat alhaista työttömyysastetta, kunnes ”tariffien” maksun päättyminen muuttaa tilanteen. Zubarevitšin keskeinen viesti on yleisemminkin se, että pakotteiden teho ei näy välittömästi, mutta ne aiheuttavat huomattavaa vahinkoa kohteelleen vasta ajan myötä.
– Miksi Kreml ei vaienna Zubarevitšia, Gregory kysyy ja vastaa itse.
– Siihen on kaksi selitystä: Ensinnäkin hän siteeraa visusti vain Venäjän virallisia hallinnollisia tilastoja. Hän ei ole se, joka soittaa hälytyskelloja, vaan Venäjän hallitus tekee sen itse. Kreml ei myöskään voi sulkea kanavaa, jonka kautta hän viestiään välittää, koska se kertoisi siitä, että jokin on pahasti pielessä ja että se on salattava.
