Hammasvammat ovat yleisiä ja leukamurtumien määrä Suomessa on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Maailmanlaajuisesti erilaiset vammat ovat johtava kuolinsyy yli 1-vuotiailla lapsilla ja alle 40-vuotiailla aikuisilla.
Vaikeasti vammautuneen potilaan hoito ja kuntoutus vie runsaasti myös terveydenhuollon resursseja.
– Edullisinta vammojen hoitoa on niiden ennaltaehkäisy. Jotta ennaltaehkäisyä voidaan tehostaa, on tärkeä tutkia vammojen esiintyvyyksiä ja ilmaantuvuuksia, tunnistaa riskiryhmiä sekä ympäristöön ja henkilön riskikäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, Ulla Perheentupa sanoo väitöstiedotteessaan.
Hän selvitti väitöstutkimuksessaan hoitojen kehittämisen kannalta keskeisiä vammojen syitä ja niiden mekanismeja, hoitokäytäntöjä, komplikaatiota sekä kuntoutumista.
Väitöskirja koostuu kuudesta julkaistusta osatyöstä. Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin laajan, yli 5700 suomalaisen kohorttitutkimuksen perusteella hammasvammojen esiintyvyyttä ja niiden taustatekijöitä väestötasolla.
Tapaturmaisesti syntyneiden hampaan lohkeamisten esiintyvyys oli 43 prosenttia ja hampaan siirtymisten ja irtoamisten esiintyvyys 14 prosenttia.
– Tutkimuksen mukaan runsas hammasvammojen esiintyvyys oli yhteydessä aiempiin vammoihin, mielenterveysongelmiin, ylipainoon ja runsaaseen alkoholin käyttöön, Perheentupa kertoo.
Osatöissä III ja IV selvitettiin lasten ja nuorten vakavien kasvovammojen ja kallonpohjan- sekä etukallonpohjan murtumien määrää, vammamekanismeja, hoitomenetelmiä, hoitotuloksia sekä päänvammasta kuntoutumista ja myöhäiskomplikaatioita.
– Aivovammat ja pitkäkestoinen vajaakuntoisuus vamman jälkeen ovat yleisiä mutta valtaosalle ei kuitenkaan jää pysyviä neurologisia tai neuropsykologisia ongelmia, Perheentupa kertoo.
LL, HLL Ulla Perheentuvan väitöskirja Epidemiology, management and outcome of facial injuries tarkastetaan perjantaina 6. kesäkuuta Turun yliopistossa.