Vuonna 2023 Hamasin panttivangiksi lokakuun 7. päivän hyökkäyksessä jäänyt Eli Sharabi kuvailee terroristijärjestön pitäneen vangittuja israelilaisia kammottavissa olosuhteissa.
Brittilehti The Telegraphin julkaisemassa otteessa Sharabin tuoreesta kirjasta kuvaillaan panttivankien olosuhteita ja kohtelua Hamasin käsissä. Sharabi vapautui tämän vuoden helmikuussa.
Sharabi kertoo, että panttivankeja pidettiin noin 30 metrin syvyydessä. Vankiselli oli osa syvälle ulottuvaa ja pimeää Hamasin tunnelijärjestelmää.
– En tiedä, miten selvisin ensimmäisestä yöstä. Miten me kaikki selvisimme. Mutta me selvisimme. Sieppaajamme heräävät aamulla puoli viideltä aamurukoukseen. Heidän heräämisensä herättää myös meidät. Vuorotellen raahaudumme jalat kahlittuina vessaan ja siistimme itsemme pesualtaalla sillä, mitä meillä on käytettävissä, Sharabi kirjoittaa.
Kolmantena aamuna vangeille kerrottiin uutisia, jotka saivat innostuneen vastaanoton. Kolmelle vangille kerrottiin, että heidät oli määrä vapauttaa. Sellissä uutinen herätti vangeissa toivoa vapaudesta.
Todellisuudessa kolmea vankia ei vapautettu, vaan heidät teloitettiin myöhemmin vuonna 2024.
Kirjassaan Sharabi kertoo, että vangeilla ei ollut nukkumista varten patjoja. Nukkumaan mennessä panttivangit levittivät maahan ohuita huopia.
Hygieniatarvikkeet loppuivat nopeasti. Myös vedestä oli pulaa. Hamasin jäsenet toivat vangeille vettä kanistereissa, joiden sisältöä panttivangit säännöstelivät tiukasti.
Peseytymään panttivangit pääsivät muutaman kuukauden välein. Vaatteita tai vankiselliä ei ollut mahdollista puhdistaa laisinkaan.
Sharabi kertoo olleensa huolissaan taudeista ja sairastumisesta.
– Ymmärsimme, kuinka helposti se voisi tapahtua. Sairaudet, joista emme kotona koskaan huolehtisi, infektiot, joita ei pitäisi esiintyä, ovat täällä täysin mahdollisia, hän kirjoittaa.
Vankeuden pitkittyessä tilanne jatkoi huononemistaan. Vessan alla oleva säiliö oli täyttymässä, ja likaa kertyi sellin tiloihin. Sharabi kuvailee hajua kammottavaksi.
Lian ja jätteiden seassa alkoi esiintyä myös matoja. Ensin panttivangit yrittivät estää matojen ja toukkien leviämisen, mutta se osoittautui mahdottomaksi.
– Lopulta annoimme periksi. Hyväksyimme, että ne olivat tulleet jäädäkseen.
Nääntymys heikensi panttivankien mielialaa, Sharabi kuvailee. Hänen mukaansa panttivangit alkoivat noudattaa yhteisiä rutiineja, jotka antoivat voimaa selviytyä Hamasin tunnelijärjestelmän karuissa olosuhteissa.
Sharabi vapautui lopulta Hamasin vankeudesta 491 päivän jälkeen.
