Euroopan unioni on reagoinut Valko-Venäjän synnyttämään rajakriisiin brittiläisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Judy Dempseyn mukaan hitaasti ja hapuilevasti. On kuin tilanteen eskaloitumisen mahdollisuutta ei olisi vieläkään tiedostettu, vaikka diktaattori Aljaksandr Lukašenkan hallinto on rahdannut siirtolaisia EU:n rajoille jo heinäkuusta alkaen.
Se, mitä Valko-Venäjän ja Liettuan välisellä rajalla kesällä tapahtui, oli hänen mukaansa vasta esimakua siitä, mitä oli myöhemmin ja paljon laajemmassa mittakaavassa odotettavissa.
– Tilanne on eskaloitunut nopeasti. 8. marraskuuta julkaistut videoklipit osoittavat tuhansien siirtolaisten pakkautuneen Puolan ja Valko-Venäjän rajalle ja joidenkin heistä pyrkineen väkisin sisälle Puolaan. Varsova on jo pystyttänyt piikkilanka-aidan suojaamaan rajaansa sekä estänyt median ja kansalaisjärjestöjen pääsyn alueelle. 12 000 sotilasta ja poliisia on lähetetty turvaamaan rajaa, hän kirjoittaa Carnegie Europe -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Minsk ja Moskova tietävät, että Euroopan yksi suurin haavoittuvuus on sen reagointi muuttoliikkeeseen.
”Tätäkö Putin ja Lukašenka haluavat?”
Siirtolaiset ovat Dempseyn mukaan kahden tulen välissä: Lukašenkan ja Kremlin laatimaa käsikirjoitusta toteuttavat Valko-Venäjän sotilaat hakkaavat heitä, kun taas puolalaiset puskevat heitä rajan yli takaisin Valko-Venäjälle.
– Lukašenka – epäilemättä Vladimir Putinin tukemana – käyttää siirtolaiskysymystä välineenä EU:n rankaisemiseen pakotteista, joita se on hänen hallinnolleen asettanut. Minsk ja Moskova tietävät, että suhtautuminen siirtolaisuuteen on yksi Euroopan suurimmista haavoittuvuuksista, hän sanoo.
Tämä haavoittuvuus tuli hänen mukaansa selvästi esiin jo vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan, eikä sitä ole edelleenkään pyritty toden teolla ratkaisemaan.
– Vuonna 2016 EU teki Saksan johdolla Turkin kanssa diilin siirtolais- ja pakolaisvirran pysäyttämisestä. Ankaralle maksettiin Euroopan siirtolaisongelman hoitamisesta. Lukašenkan kanssa ei voida toimia samoin. Se tarkoittaisi neuvottelemista hänen hallintonsa kanssa, mikä olisi EU:n kannalta vastenmielistä. Se olisi myös voitto siirtolaiset välineellistäneille Lukašenkalle ja Putinille, hän toteaa.
– Samaan aikaan Naton edustaja on ilmoittanut puolustusliiton olevan ”valmis lisäämään apua liittolaisilleen sekä ylläpitämään turvallisuutta alueella”. Herää kysymys, syyhyttääkö Valko- Venäjää ja Venäjää jokin, mistä voi kehkeytyä vaarallinen yhteenotto niiden ja Naton välillä.